Back to Basics

Nyt, just tällä hetkellä menee hyvin. Ajatukset heittävät juuri sopivasti häränpyllyä, en tunne olevani täysin sekaisin. Ainakaan vielä.

Niin, ja lupaan aloittaa bloggaamisen reippaamalla otteella (uh, ei nyt liioitella, sanotaanko, että ainakin yritän, en lupaa). Ja toisekseen, jos kaikki nippelit ja nappulat blogini kohdalla ovat ruotsiksi se vain johtuu siitä, että käytän bloggeria ruotsiksi. Älkääkö olettako, että kyseistä kieltä osaisin, tämä on vain osa harjoitteluani. Suoraan sanoen osaan sanoa vain: Jag heter Ginny, jag har en hund. Että kyllä allekirjoittaneellakin on välillä piukat paikat selviytyessä täällä. Jos kuitenkin haittaa, niin katsopa sanakirjasta.

Jotta edes pysyisin aiheessa, josta alunperin ajatteli kirjoittaa taidan aloittaa sepustamisen nyt, ennen kuin se unohtuu. Huomenna on siis Uusi vuosi (ei sillä että pitäisin teitä tyhminä...) ja tulossa on melkoiset pippalot, mutta the suunnitelmani on myös melkoisen yksinkertainen. Mahdollisimman vähän ruokaa koko päivänä ja tänä iltana, niin nouseepahan ainakin hyvin päähän. En ole hyvä esimerkki, joten älkää tehkö tätä kotona ;)

xx

ps. Sorry, mutta kuvia ei ole tulossa, sillä olisi liian riskialtista googlailla 'ana girliä' toisen koneella.

Lay down a list of what is wrong.

perheahistus. läskiahistus. kouluahistus. ystäväahistus.

enkä jaksaisi kirjoitella. haluan jo pois koulusta. kummaa tämä elämä.

How are you doing it?

Huooh. Joku ihanuus opettaa oksentamaan?
Haleja ja pusuja sille, sekä muillekin lopuille. Siis periaatteessa kaikille. ♥

Zzzz...

Väsyttää, ei väsytä, väsyttää... Miten voi olla mahdollista kaiken kahvin ja energiajuoman jälkeen, kysynpähän vain. Pikaisesti loruiltuna voisin valoittaa sen verran, että sikailu on jäänyt sikseen, mutta puntarille asti en ole vielä ehtinyt lyllertää. Tänään alkoi heikottaa ennen kouluruokailua, vaikka olin jo käynyt sauhuilla ja juonut kahvia. Huomenna rankkaa liikuntaa tiedossa lisää, nimittäin sählyn muodossa! Ehkäpä omistan huomisen näkkäreille - terveellistä ja vähäkalorista! Nyt tämä kalorimagneetti lähtee nukkumaan!

ps. Olen ehtinyt korjata tekstistäni virheitä jo useamman kappaleen, joten ei tarvitse vaivautua mainitsemaan lopuista mahdollisista, kyllähän te nyt selvää saatte :)

I know how to use my inspiration.

Okei, päätin juuri pudottaa 5kg jouluksi. Sovittakoon näin, että 23. päivä täytyy olla puntarin kannateltavana viisi kiloa kevyempi taakka. Pitäisi aina ruveta kirjoittamaan yötä myöten, niin tätä inspiraatiota riittäisi. Toisaalta 1kk on pitkä aika. Sen voi ottaa kahdella tavalla; 1. Paljon aikaa laihduttaa, hieno juttu! 2. Voin tsempata ja laihduttaa enemmän kuin viisi kiloa. Toki voin myös feilata, mutten haluaisi edes ottaa sitä mahdollisten tapahtumien listaani. Minä joko laihdun -5kg tai lähden Japaniin kilpailemaan naisten sarjassa sumopainia.

Japanissa nähdään!

H e l p m e !

Väsyttää, aivan muuten vain. Keskiviikon ja torstain todellakin vietin kotikolossani, ja nyt taas sopivasti viikonlopun vietossa. Ei niin iloisin mielin välttämättä, sillä huomenna menemme veljeni syntymäpäivän kunniaksi syömään. *Hakkaa päätä seinään*.

Eli jos huomenna tulee vanha kunnon vitutus -postaus, niin osaatte jo varautua siihen. Mutta jos haluatte välttyä siltä, niin kertokaa vinkkejä mitkä auttavat teitä deletoimaan mössöt vatsoistanne. Tuntuu, että kaikkea on kokeiltu, eikä mitään auta. Joten, pliis pliis pliis!

Ps. Kohta lukija mittarini näyttää pyöreitä lukuja! Kiitoksia teille ;)

Have a nice day.

Väsymys, huono olo ja kaikken suurimpana jokin eriskummallinen tunne, joka on helpotuksen ja vitutuksen yhdistelmä. Oksensin hetki sitten syömäni marjat ja tunnen oloni mielettömän väsyneeksi ja voimattomaksi. Toisaalta, lähtipähän kaikki kaameat kalorit loputtomasta mahastani. Tämä on sitä kuuluisaa optimistista ajattelua. Koulupäivä saakoot rullata eteenpäin ilman minua, sinne en jalallanikaan astu näillä eväillä. Ei tarvitse syödä kamalaa kouluruokaa, kuunnella pitkästyttävää marinaa oppitunneilla... huoh, kyllähän tämä lista jatkuisi loputtomiin.

Mahakin sopivasti kurisee, ei tee mieli ruokaa eikä tarvitsekaan syödä. Kyllä elämä välillä osaa kulkijoitaan helliä!

Kiitos kommenteista, en tarkoittanut edellistä blogikirjoitusta kolauttamaan omaatuntoanne, enhän itsekään ole täällä niin ahkerasti. Se oli vain faktaa, tiedättehän. Pitäkää itsenne kurissa bellat, ei ruoka ole kaiken keskipiste, siispä unohtakaa se!

Do you really think that I wouldn't see who you really are?

Hassua. Vallan ratkiriemukasta, sanoisinko. Hyvä on, huvittavaa ainoastaan. Ja niin mikäkö?

Aina, kun tunnen oloni surulliseksi ja kirjoittelen surullisia satuja teille, rakkaat lukijani, saan huomata, että vain ne pitkäaikaisimmat ystäväni (jos hekään vastaavat). Ei sillä, että haittaisi. Enhän minä teille kirjoita, vaan itselleni. Mutta ajattelinpa vain todeta tämänkin koomisen faktan.

Ja nyt, että te muutkin saisitte kommentoida vapain mielin.... tadaa, olen laihtunut kaksi kiloa! Kaksi kokonaista, onnen täyttämää kiloa! Voisin laulaa, hyppiä, tanssia! Sulan aina yhä uudelleen hymyyn ajatellesani asiaa (rakastan itseriittoisia hymyjä, etenkin omilla kasvoillani). Olen taas lähempänä sitä sydämellä merkittyä kohtaa vasemman puoleisessa taulukossa, jossa joskus olin. Paino sanalla joskus. Ja kohta uudelleen. Tai no..., hyvä on, myönnetään. Ja ehkäpä hamassa tulevaisuudessa voisin olla yhtä kevyt, kevyempi mutten kevyin. Mutta pointtini oli, kuka välittää? Tärkeintä on mistä itse pitää ja minkä kokee itselleen hyväksi.

Vaikka minulla olisi pyöreät nolla lukijaa (myönnetään,se kyllä saattaisi jo kirpaista) ja painaisin 49 kg, ollen silti lihavampi kuin suurin osa, niin kukaan ei välitä. Ellei ole itsekeskeinen mulkvisti ja tahdo verrata itseään muihin vain tunteakseen ylemmyyden tunnetta. Ja sellaisista persoonista ei todellakaan kannata välittää. Älkää tehkö mitään muiden vuoksi, älkää olko sitä mitä muut haluavat teissä nähdä, sillä silloin ette ole enää itsejänne.

♥: Ginny

En jaksaisi lukea uusimmista päivityksistä katkeruutta ja kyyneliä. En jaksaisi liimailla laihojen naisten kuvia vihkooni. En jaksaisi sivuuttaa ruokaa. En vain yksinkertaisesti jaksa.

Have fun, stay thin !

Jos kysyttäisiin nyt, että miltä minusta tuntuu, en voisi saada suustani oikeaa vastausta. Tasaista, normaalia, lisää yritystä? Luultavasti tältä, vaikken sitä päin naamasi myöntäisikään. Olotilani on lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailtuna neutraali. No commets. Paitsi, että haluaisin näyttää kuvan Adriana Limalta, ei muuta. Normipäivä.

Tämän viikon vietän TETin merkeissä, ensi viikko kuluu lomasta nauttiessa eikä syömisille tule kuulumaan hyvää. Kaipaan kipeästi niitä raivostuttavan ihania rutiineja arjesta, mikä tarkoittaa, sitä että lomaviikon aikaiset syömiseni ovat päin kauheinta helvettiä. Millä keinoilla te saatte pidettyä itsenne kurissa? Voisin jopa tehdä lupauksen kirjoittaa omaan ruokapäiväkirjaani joka ikinen päivä tästä hetkestä lähtien loman loppuun saakka, ehkäpä se lisää motivaatiota, kun viereiseltä sivulta tuijottavat hoikat naiset, jotka näkyvät jokaisessa kiiltokannellisessa läpyskässä. Ah, parhaita lehtiä ikinä, parasta thinspirationia. Mikään ei voita naistenlehtien muotikuvia, paitsi niiden tähtitieteelliset hinnat. Kuka idiootti niistä maksaa minun lisäkseni niin huikeita summia! Hyvä on, jätän syyllistämisen niille, jotka eivät vaivaudu katsomaan heitä kaunokaisia vaan kuluttavat suurimman osan lyhyeksi jäävästä elämästään pikaruokalan vakiopöydässä tiskin lähellä, nuuhkien keittiön ovesta kantautuvaa hajua, kuunnellen rasvan tirinää eivätkä he tyhmyydessään huomaa suurenevia vaatekokoja.



Anyway,have fun, stay thin my darlings! ♥
Sincerely yours, Ginny.

I'm addicted picture of you

Olipa kerran tylsä sunnuntai-iltapäivä, jonka aikana ruuhkautin hakupalvelimia etsimällä eri mallien kuvia. Löytyihän niitä, mutta eniten minun silmiäni miellyttää paljon kohistu Keira Knightley. Hän todellakin vastaa itse täydellisyyttä! Siispä saatte nauttia Keiran täyteisestä kuvapostauksesta, sillä tällä hetkellä tuntuu, että kaipaan pelkkää thinspirationia. Eikä se koskaan ole pahitteeksi ;)










Huoh, katsokaa noita solisluita..., mutta kauas on pitkä matka ja tämä kyllä antaa lisää vauhtia. Koettakaa jaksaa suloisuudet! XOXO, Ginny

ps. Kiitos uudelle lukijalle, kiitos oikeastaan teille kaikille - ilman teitä ei blogini olisi mitään! Kiitos ♥♥

Seize the day

Kerroinhan teille rakkaat lukijani, että olen uuden dieetin pauloissa viettänyt koko eilisillan. Tänä aamuna se riemu vasta ratkesi, kun astuin vaa'alle kaksi kiloa kevyempänä. Olen ollut koko aamun yhtä hymyä, tällaista tsemppiä en osannut odottaa. Voisin harkita viikoittaista neste dieettiä, ja muutoin syödä tietyn määrä ruokaa... Hmm, täytynee katsoa mihin päädyn.

Kopioinpa hyyyvin salakavalasti eräältä ystävättäreltäni linkin, joka johdatti vallan mainiolle kalorin laskenta sivustolle. Jos syön seuraavasti taulukon osoittamalla tavalla tulen laihtumaan kolmessa viikossa neljä kiloa. Kuullostaa upealta, eikö totta? Ja jotta tekin pääsisitte hajulle nopeasta painon pudotuksesta: http://www.healthyweightforum.org/eng/calculators/calories-required/


1. - 589 cal
2. -571 cal
3. -553 cal

Kiitän ja kumarran, koettakaa jaksella!
XOXO, Ginny

Light as a feather, floating on air !

Lupasinko kirjoitella ahkerasti? Hups, sinne jäi. Nyt lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon! Tällä hetkellä muutenkin kaipaan tukea, sillä uintiviikkoihin on arviolta kuukausi aikaa eikä elopainoni ole kovin iloinen kerrottava. Siispä en mainitse siitä halaittua sanaakaan.

2468 sujui mainiosti, jopa ylihuolehtivaiselta äidiltäni se jäi noteeraamatta eli rivien välistä luettuna se tarkoittaa loistavaa suoritusta. Ah, kyllä kiitos. Huominen saakoon sujua otsikolla Nestedieetti, mikä meinaa sitä, että ruokavalioni koostuu pelkistä nesteitä. Kuullostaa enemmään kuin hyvältä, melkeinpä fantastiselta sanoisinko. Tuntuu hyvältä nyt, kun olen saanut kaiken elinvoimani ja motivaationi takaisin. Pikku hiljaa kipusin (tai vajosin, tiedä sitten, mitä nämä läskipallerot kritisoivat tekstejäni) takaisin tähän maailmaan, jota ei voi hohtoisaksi sanoa. Kukaan ei ole koskaan tarpeeksi laiha, tarpeeksi kaunis, tarpeeksi mitään. Minulla on yhä sama tavoite, välillä toivon olevani laihempi, mutta minä haluan olla jotain. Ja itsekään en tiedä mitä se jotain on. Löydän sen sitten, kun se tulee vastaan. Ehkä huomaan sen kulkeneen ohi silloin, kun on liian myöhäistä. Riskipeliä - sitä elämäni on. Lopetan sitten, kun tuntuu hyvältä. Reitti kohti 'hyvää' on takkuinen ja raskas, mutta kun saavuttaa jotain upeaa ja kaunista, ei voi olla kärsimättä.

Kauneuden eteen täytyy kärsiä. XOXO, Ginny.

I'm so in trouble now, can't you see it?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun olet niin lähellä unelmaasi? Se tunne, kun vain sormenpäitäsi venyttämällä yltäisit siihen, koskettaa sen pehmoista pintaa ja hukuttautua tuutulauluihin. Joku kuitenkin ilmaantuu eteesi synkkänä varjona, puhaltaa pois unelmasi niin ettet enää saata koskettaa sitä. Näet sen yhä, kuulet heikot ilon nuotit, mutta kauempana. Päätät yrittää yhä uudelleen, sillä sinä olet tarpeeksi vahva, kaunis eikä kukaan tämän maan kamaralla voi sinua painaa alas. Aivan niin kuin minäkin, yhdessä me olemme yhä parempia.

Eräänä iltana, taisi olla juuri kolmannen päivän iltana äitini astui silmät huolesta leiskuen huoneeseeni.Käänsin katseeni televisiosta hänen sorjaa vartaloaan kohti. " Tiedätkös, olen vähän huolissani sinusta. " Hän aloitti, mutten vastannut kuin hymähdyksellä. Tästä ei tulisi hyvää seuraamaan. Aikansa hän lateli varoituksia siitä, etten syö päiväruokaa ja kuinka olen nykyään aina sairas. En ollut koskaan ajatellut, että hän oli ollut paikalla, kun nostan pullaa kaapista ja laitan sen katuen takaisin. Eihän hän, minun ikioma äitini, mitään ole voinut huomata. Joskus omat tavoitteet soikaisevat niin, ettei kykene ajattelemaan muita. Rakastan äitiäni, hän minua - ehkä se ei aina siltä tunnu. En ole koskaan aiemmin ajatellut sairastavani anemiaa, mutta niin kait se sitten on. Hän oli oikeassa, kuten tapansa mukaan aina. Hänen mielikseen yritän syödä vähän lämmintä ruokaa, mutta omaksi mielikseni ajattelin aloittaa lyhyitä dieettejä, joita hän ei huomaisi. En syytä häntä mistään. Olen itse vaikea lapsi, ensi kertaa kolmi vuotiaana jouduin sairaalan pakkosyötettäväksi, toisen kerran viidennellä luokalla en syönyt kunnolla ja nyt taas. Nyt iski katumus, mutta onhan tässä elämässä muutakin kuin ruoka ja siitä me äitini kanssa yhdessä iloitsemme.

Nyt kippis uudelle 2468-dieetille, joka on toivottavasti helppo toteuttaa, sillä vanhemmillani on pitkiä työpäiviä. Ainoa kiusaus luultavasti tulee olemaan yksinäisyys ja tekemisen puute, sillä olen taidokkaasti tipahtanut ratsuni selästä murtaen luuni. Hyvästi kunnon liikunta.

Toivottavasti jaksoitte lukea! Jakselkaa! ♥

The 3rd day.

Kahden viikon koettelemukseni on alkanut oudosti. On ihmeellistä, että on vain tietyt ruokamäärät, sillä olen tottunut syömään sen vakioni eli 500 kaloria per päivässä. Hyvähän tämä näin on, ei siinä mitään. Kolmas päivä menossa, ihan hyvinhän tämä tähän asti on sujunut. Ainoat asiat mitkä mieltäni tällä hetkellä painavat lukeutuvat jälleen ruokaan. Kysymys kuuluu, että mitä ihmettä teen lauantai-illan tuoksinnassa, sillä totta kai minä haluan tuntea sen vapauttavan tunteen, kun alkoholi nousee päähän ja maailman ongelmat heitetään roskakorin syvimpään onkaloon, eikä jäljelle jää kuin minä ja minun nouseva humalani. Toinen kysymys, mikä on hieman kinkkisempi, koskeekin perjantaita, sillä olen aikoinani luvannut hieman kaukaisemmalle ystävälleni tarjota jäätelöt enkä haluaisi luistaa. Me sentään näemme niin harvoin.

Onko tämä itsensä ympäri puhumista? Sitä en minäkään tiedä.

Nähdään jälleen huomenna, sillä yritän postittaa teille ainakin joka toinen päivä tietoja dieettini etenemisestä (mikäli se onnistuu etenemään). Pidetään kuitenkin pää korkealla ja mieliala plussan puolella niin onnistumme. On aivan luonnollista toivoa nopeaa laihtumista ja on aivan luonnollista toivoa sen olevan mahdollistakin.

Nyt Ginny kuittaa, heittää repun selkäänsä ja kiitää opinahjoonsa!

ABC -stars now!

Otsikon kertomaa, ABC on kuuma sana seuraavien kahden viikon aikana eli ruokavalio näyttää hyvinkin pitkälti tällaiselta:

Ana Boot Camp
day1: 500 calories(or less)
day2: 500 calories(or less)
3:300 calories
4:400 calories
5: 100 calories
6: 200 calories
7: 300 calories
8: 400 calories
9: 500 calories
10: fast
11: 150 calories
12: 200 calories
13: 400 calories
14: 350 calories

Toivottakaa onnea, sillä sitä minäkin toivon teille sweethearts! ♥

Ignorance is your new best friend.

Kuka minä todella olen?

En ole vaivautunut tulemaan tänne, luulen miettiväni asioita vaikken tee niille mitään, kuten en ole aiemminkaan tehnyt. Olen laiska. Hyvä, tiedän ainakin yhden luonteenpiirteen, joka kuvastaa syvintä olemustani. Raukka - tässähän ollaan jo pitkällä, mutta loppua ei näy, jos saan ajatella negatiivisesti. Optimistisuuteni ei pääse parrasvaloihin näillä sivuilla. Hoen kuinka jaksan, vaikka heti selkänne käännettyä unohdan kaiken. Myös sen, kuka olen ja mitä se velvoittaa tekemään. Olen ikuinen laihduttaja, siispä velvollisuuteni on rasittaa vaakaamme yhä pienemmillä kilogrammoilla. Voi vaaka parkaa, sitä onnea se ei koskaan tule saamaan.


Yritän kirjoitella, eniten harmittaa se, että aikaa ei ole nimeksikään eikä thinspirationia sen enempää. Tai on, mutta en osaa nyt hyödyntää sitä. Pieni ääni päässäni hokee, että tämä ei ole oikein. Voi olla kaunis pulleanakin, ei tarvitse mahtua xs kokoisiin vaatteisiin. Joka tapauksessa, minulla on vapaus unelmoida, käyttää elämäni hyväksi ja tuntea oloni paremmaksi. Asioiden eteen täytyy tehdä töitä, niin kuluneelta kuin se kuullostaakin. Ehkä tämä on se mitä haluan, mitä lähellä jo olin, ennen kuin typeryydessäni tipahdin läheltä paalupaikkaa. Jonain päivänä olen ykkönen, sen lupaan ja sen te tulette vielä näkemään!

Just updating

Päivitteleminen on osaltani jäänyt hieman sikseen, muttei asialle voi mitään, kun aikani on niin tiukalla. Yhä suosittelemani näkkäri sekä hapankorppulinja on päällä. Muuten olen koettanut täydentää ruokavaliotani kevyillä valinnoilla ja kasviksilla. Ainakin yrittänyt. Paino tipahtanut täältä huisin korkealta hiukkasen, mutta lisää tuloksia pitää saada, sillä haluan päästä samaan painoon (ja alemmas) kuin olin kesälomalla. Pahoittelen, mutten ehdi vastata teidän iki-ihaniin postauksiinne, sillä kouluunkin pitäisi ilmeisesti kohta rientää.

Ps. Voisinko saada joululahjaksi moisen vartalon kuin kuvassani?

Things getting better

Iloinen yllätys pomppasi silmilleni kirjautuessani pitkästä aikaa tähän syömishäiriöisten ihmeelliseen virtuaalimaailmaan. Yhdeksän kommentia? Minulle? Hetken silmiäni räpyteltyä tajusin 'ystävä' sanan merkityksen yhä syvemmin. Kiitos teille auttamasta minua ymmärtään sen yhden lyhykäisen sanan tarkoituksen yhä paremmin. Kiitos uusille kommentoijille, tekin olette kultaa, kun olette vaivautuneet sanelemaan vuokseni muutaman sanasen. Kiitos kaikille ♥

Jotta pysyisin aiheessa, enkä hyppisi tapani omaisesti liikaa aiheiden välillä, niin kerronpa pari juttuja näihin päiviin liittyen. Kontrolli alkaa olla taas ystäväni, mikä on erinomaistakin parempi asia. Itse asiassa, tämä päivä on sujunut näkkäridieetin siivellä eikä uskoisi, että olen syönyt jokaisen päivän aterian, mutta kalorimäärä on vain 250. Suosittelen tätä ruotsalaista keksintöä suurella sydämellä kaikille, jotka ovat ajatusmaailmaltaan kanssani samoilla aaltopituuksilla. Huominen on siunattu myös näkkileivälle, ja saas vielä nähdä, että mitä loppuviikon varalle keksin. Tunnen jälleen olevani innostunut tästä osasta elämääni. Joskus ylämäet antavat vauhtia alamäkiin.

I just keep on falling back to the same old

En oikein tiedä mistä alottaisin. Voisin kertoilla loputtomat hetket kuinka ahdistavaa on tiedostaa oma ylipainonsa. Voisin mainita kuin ohimennen, etten kyennyt oksentamaan monien yritysten jälkeen, vaikka tosiasiassa tämä harmittaa enemmän kuin antaisin ymmärtää. Todellisuudessa olen yhä se iloinen ja puhelias neitokainen, mutta tämä toinen todellisuus riivaa minua sen ohella. En saa pidettyä kontrolliani yllä, olen unohtanut miten välttää ruoan pirullista tuoksua, en muista kuinka ohittaa ruokailut, mutta mikä kaikkein kamalinta, olen unohtanut ystäväni täällä. He ainoat, jotka todella ymmärtävät ja tietävät miltä nyt tuntuu, sillä ilman heitä olen yksin tässä kaikessa. En vain itseni vuoksi ole velvollinen jatkamaan nyt yhteydenpitoa, vaan hekin tarvitsevat ystäviä. Ja enemmänkin heidän vuokseen mieleni kärsii häpeästä jättää keskustelut. Antakaa anteeksi, ei typerys luonnolleen mitään voi.

Tsemppiä teille, samaa toivon itsellenikin.

Ain't it fun when you're friends despise what you become

En jaksa, en enää todellakaan jaksa. Nämä riivaavat ajatukset juoksevat ympyrää pääni sisällä tehden minut hulluksi. En osaa valita kahden helpon vaihtoehdon väliltä: laihduttaako vai eikö. Yhden vaihtoehdon valitseminen ei pitäisi olla näin haastavaa, mutta kaltaiselleni mielenvikaiselle kakaralle ei mikään ole helppoa. En haluaisi olla ylipainoinen ja ruma, mutta haluaisin nauttia ruoasta, vaikkakin huonolla omatunnolla. Haluaisin olla kadehdittavassa kunnossa, olla kaunis ja välttää ruokaa, mutta sen eteen täytyy tehdä paljon uhrauksia. Ehkä ne uhraukset ovat oikea valinta, en enää tiedä mistään mitään. En ole koskaan tainnut tietääkään, olettanut vain. Valitsen jälkimmäisen, kait se on oikein, ja jos ei ole, niin sille ei voi mitään. Haluan olla laiha ja kaunis, mutta olen sekopäinen läskimaha. Tiedän, että kuinka raivostuttavaa on lukea keskenkasvuisen vuodatuksia, joten päästän teidät tuskasta. Toivon vain, että itsekin pääsisin siitä.

Back in Finland

Kolme elämäni kiistämättä parasta viikkoa on ohi, ja hyvällä meiningillä yritetään jatkaa. Sain ystäviä Suomesta sekä ulkomailta, kielen käyttöön tuli varmuutta ja parempaa yöelämää saa hakea. Jos joku edes harkitsee vähänkin kielimatkaa, niin suosittelen varaamaan siltä istumalta.

Jotta pysyisin blogini pää ajatuksessa, niin kertoilenpa huonoista syömis tottumuksistani. Ruokaa oli paljon, herkkuja oli paljon ja kaloreita aivan liikaa. En ollut lihonut loppujen lopuksi kuin kaksi kiloa, mutta sekin on aivan liikaa. Tämän päivän saldo on 500 kaloria, josta syöty jo kaksisataa pois alta. Huomiseksi ja koko loppu viikoksi pitäisi keksiä jotain, jotta pääsisin takaisin kiinni kontrolliin.

Tämän päivän loruilu oli varsin lyhyt, mutta toisaalta mitään erityistä kerrottavaa ei ollut. Toisekseen, on ollut myös ikävä teidän blogejanne, joten ehkäpä syvennyn lukemaan niitä. :)

It's all a part of me

Päivityksiä on tullut pyöreät nolla, koska olen yrittänyt viime päivät setviä ajatuksiani ja hyväksyä itseäni sellaisena, jota oikeasti taidankin olla. Tämä mysteerinen kohde, johon mieleni on pureutunut ehkä jopa enemmän kuin on hyväksi havaittua, on nimeltään anorektikon anorektinen elämä. Minä, anorektikko? Ainakin pari päivää sitten luulin niin. Minähän vain laihdutin ylimääräisiä kilojani poissa, enhän minä nyt sentään sellainen olisi...

Joidenkin asioiden myöntäminen vie paljon aikaa, mutta joskus, kun käyttää paljon aikaa pureutuakseen tiettyyn asiaan, löytää sellaisia puolia joita ei lyhyellä aikavälillä olisi huomannut. Saatan ehkä olla sairas, mitä nimitystä en mielelläni asiasta käytä, mutta olen myös laittanut merkille, että olen muuttunut sosiaalisemmaksi. Vastoin kuin yleisiä luuloja, on minun kohdallani pyörähtänyt jumittunut kuvio ympäri. Osittainen syy on, että siten voin välttää ylimääräisiä ruokamääriä, mutta ennen kaikkea, olen erilaisia sieluntuotoksia lukiessani huomioinut, kuinka suurin osa kaipaa kupsahtanutta elämäänsä sosiaaliselta puolelta. Ja kaikkein vähiten haluan ajautua siihen. Täytyy muistaa, että tämä on vain tavoite. Ei elämäntyö, jonka parissa jokainen hetki kuuluisi viettää. Siispä kehotankin teitä, kaikista epäluuloistanne huolimatta ottamaan luurin kauniiseen käteenne ja pirauttamaan sille kamulle, joka jo viime viikolla kyseli kuulumisiasi. Koettakaa häätää perhoset vatsastanne, sillä jos nyt ette korjaa ystävyyssuhteitanne, niin milloin sitten?

Vaikka hypinkin kahden asian väliltä, enkä siirtynyt sulavasti aiheesta toiseen, niin esitän vielä pointtini. Olen hyväksynyt asian, olen se A:lla alkava, valtaväestön inhokki, ylipainoisten mollattava, mutta ennen kaikkea; minä itse. Muuttaako se luonnettani? Ei. Muuttaako se suhtautumistani asioihin? Ei. Tulenko moraalittomaksi, jos ajattelen edes hetken itseäni, ja otan valtaa asioihini? Ei.

Ps. I love you! ♥

Ginnys sweet fifteen

Aina huuleni kääntyvät yhä leveämpän hymyyn, kun huomaan kasan kommentteja. Toisaalta harmittaa, että aina te suloisuudet muistatte mua, mutta muistanko mä koskaan kertoa teille teidän kauneutenne ylivoimaisuutta? En, mutta asiaan tulee ratkaisu vain korjaamalla se ja sen teen.

Nyt vähän ajankohtaisempiin asioihin, mars! Täytän viisitoista maanantaina. Viisitoista vuotta elämästäni on kulutettu nauttien, katuen, nauraen, itkien, kapinoiden ja kulkien läpi eri tunteiden virran. Paljon on tehtykin, myös sellaista jota on tullut kaduttua useaan otteeseen, mutta minulla on tapana ottaa sellaiset tilanteet opetustuokioina. Ainakin ensi kerralla miettii kahdesti mitä tekee siinä tilanteessa. Välillä tuntuu, etten haluaisi vanheta. Haluaisin kirmata ystävieni rinnalla metsässä, pyöritellä pikkuautoja asiantuntevana ja livauttaa sille ala-asteen ihastukselleni hymyn suunpielestä. Haluaisin olla pieni ja viaton, vailla huolen häivää nykypäivästä. Mutta nautin myös tästä ajasta; olen itsenäisempi, ympäriltäni on karsiutunut huonompi seura omille teilleen ja tunnen olevani villi ja vapaa. En tiedä kumpi on parempi, villi ja vapaa vai pieni ja viaton. Rakastan kumpaakin tunnetta, ja ehkä juuri se tekee elämästä niin ainutlaatuista, kun voi sijoittua eri asemiin monenlaisten elämäntilanteiden myötä. Elän jokaisen päiväni täysillä, vaikkakin joskus vain 99 prosenttisesti. Yritän löytää asioiden kauniita puolia, sillä etsivä löytää ne. Erityisen ylpeä olen siitä pienestä seitsemäsluokkalaisesta, joka päihitti masennukseen taipuvan elämänsä ja siitä pienestä alakoululaisesta, joka näytti kiusaamiselleen monen vuoden jälkeen punaista valoa. Elämä on opetus, eikä kukaan tule sitä läpäisemään täysin, mutta niin kauan kuin ajastaan täällä nauttii voi elää rauhassa. Täytyy osata arvostaa vaihtoehtoja joita on, herättää henkiin kuivahtaneet ihmissuhteet ja mikä tärkeintä; rakastaa. Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin, niin on meilläkin puutteita, nimittäin rakkaudesta. Haluankin tämän romaanini päätteeksi lähettää jokaiselle teistä suuren virtuaalisen halin! Osittain en osaa iloita syntymäpäivästäni, en ole viettänyt niitä nyt kolmeen vuoteen ystävieni kanssa, lukuunottamatta viime vuoden yllätys synttäreitä, joista en varsin innostunut. Minulla on ollut pitkään omat tapani viettää synttäreitäni pienen ponin palleroiseni, railakkaan talliystäväni ja meidän omien juttujemme kesken. Maanantaina ajattelin tehdä poikkeuksen, kurvata skootterilla hyvän ystäväni luokse, ehkä jopa kutsua lisää porukkaa kuin normaaliin iltaamme, mutta ainakin yksi on varmaa: aion nauraa ja nauttia sydämeni pohjasta, sillä pian koittaa lähtö pitkälle ulkomaanmatkalle ja tulen ikävöimään ystäviäni. Tämä on hyvä tekosyy ihailla heidän hymyileviä kasvojaan ja kertoa heille vielä kuinka ihania he ovat. Rakkaus - tämä tunne saa minut jopa viettämään synttäreitäni, ainakin epävirallisella ilmauksella ("normaali iltamme").

Ja koska olen mestari hyppimään asioista toiseen, niin kerron vielä huomisesta sotasuunnitelmastani synttäri juhlien varalle. Juhlat ovat sukulaisilleni, joten kakkuja on kaksi minkä lisäksi pöydässä komeilee muita herkkuja (esim. voileipäkakut,kuivakakut,pikkuleivät jne.), joten luulette, että tämä ei ole helppo nakki. Päinvastoin! Kun vieraita on yli 20, niin eihän kukaan pysty tiirailemaan syömisiäni saatikka sitten kommentoimaan niistä, jos puolustaudun kertomalla kuinka olen juuri syönyt muhkean päiväruoan. ;)

..xoxo ♥

ps. pahoittelen metri postausta!

This day gave me reason to smile

Päivä avautui ihanan lämpimänä, ja mielialanikin on ollut sen mukainen. En ole murehtinut niin paljon syömisiäni, kun niitä ei ole ollut lähes lainkaan. Unohtakaa eilinen valitukseni - olin vain niin väsynyt ja se purkautui turhamaisena vikinänä asiasta, johon vain minulla on valtaa vaikuttaa. Aina en oikein taida ymmärtää itseäni. Ehkä se on osittain hyväkin piirre, tai kuka tietää.Lähdemme taas vaihteeksi kohti mummolaa ja lähtö ajoittautuu pahaonnisesti torstaille, joten pitää nyt katsoa, että mitä teen loppuviikon kanssa. Tänään ja huomenna tyydyn 300 kaloriin, mutta loppuviikon saldoa en virallista. Syön niin vähän kuin mahdollista.

Lähes tunti on vierähtänyt selaillessani erilaisia sivustoja, joissa ääneensä ilmoille kajauttavat niin syömishäiriöiset kuin sitä vastaankin olevat henkilöt. Aika mielenkiintoista luettavaa, sanoisinko. Ensin ketjun aloittaja korjaa sh:en kauneusihanteita, kunnes joku muu sanoo, että ketjun aloittaja vain pahentaa tilannetta sekä pari syömishäiriöistä kertoo elämänlaatunsa olleen joko hyvä taikka huono. Kuullostaa kuivalta, mutta minuun moinen viihde uppoaa.

Viime aikoina en ole oikein jaksanut kirjoittaa ja silloin kun olen kirjoittanut, niin juttuni ovat sijoittuneet surkeimpien luokkaan ja olleet pituudeltaan olemattomia. Näin kesäisin ei jaksaisi vain kuluttaa penkkiä täällä sisällä, joten viettäkäähän tekin oikein ihanaa kesää ja nauttikaa vielä, kun on lämpimiä säitä ♥

Tears keep fallin'

Kuukausi. Siitä on jäljellä enää 8 päivää. Viisi kiloa on tippunut osittain pois, mutta se ei riitä. Suolaset kyyneleet muodostaa mun poskelle kuuman vanan. Maistan pisarat huulillani. Niistä ei juolahda mieleen suolainen meri, vaan viha. Säälittävä - sitä minä olen, enemmän kuin muut. Enemmän kuin pitäisi. Kaikki vahvuuteni valuu niiden mukana pois. Näkökenttäni sumentuu... ainakaan en näe sitä ihraa minkä peitossa piileskelen, mutta peitossa ovat myös maidonvalkeat luut. En osaa kirjoittaa. Haluan pois - jonnekin missä kukaan ei näe liikakilojani hyllymässä.

Antakaa anteeksi etten ole sitä mitä pitäisi. Ainakin yritän, mutta sekin on turhaa, kun en ylety tavoitteisiini. Yritän loppuun saakka, en ole luovuttaja, ainoastaan häviäjä. Lupaan syödä vain kolmesataa kaloria päivässä tämän viikon loppuun saakka, sen jälkeen nähdään olenko nostanut sijoitustani viimeiseltä sijalta.

Tuntuu... en itsekään tiedä mitä sisälläni tunnen.
Surua. Tuskaa. Epäonnistumista.
Kiitos Ginny, kun olet niin idiootti sekä lihava - nyt joudut kärsimään siitä.

Failed story

Ensinnäkin, suuren suuri kiitos ja hali kaikille viidelletoista seuraajalleni! Teidän läsnäolonne ansiosta jaksan kulkea vaa'alle toiveikkaana tulevasta numerosta ja te olette suuri inspiraationi lähde. Halit kaikille<3

Ja toiseksi, en pääse aloittamaan uusinta dieetti ohjelmaani näin alkuviikosta, sillä olemme mummini luona, joten on itsestään selvyys ettei se onnistu. Eilen söin niin paljon, etten edes kehtaa listata niitä! Enkä usko, että tämä tila tosiaan riittäisi kaikkien ahmittujen ruokien listaamiseen. Huoh. Kesäkuuta on jäljellä enää pari viikkoa, ja kolme kiloa pitäisi saada tiputettua. Arvaatko kahdesti, että masentaako? KYLLÄ.

Ginny kuittaa.

Shock

Järkytys. Ilo. Epäusko.

Mun aamu alkoi hyvin, toisin kuin mun kolmesta ensimmäisestä sanasta uskoisi. Mä olin laihtunut, ja kun mä sanon sen, mä myös tarkoitan sitä sen syvimmässä merkityksessä.

Aamuni alkoi varsin normaalisti väsymyksen puitteissa, ja kun pitkästä aikaa kampesin itseni puntarille päästin tuhahduksen. 59 kg, no johan on... Pyyhittyäni viimeisetkin unihiekat mun silmistä saatoin tuijottaa mokomaa numeroa hämääntyneenä. Eihän se ollutkaan mikään vitonen, vaan nelonen! Hypähdin puntarilta pois, ja sitten takaisin. 49 kilogrammaa - tämän luvun vuoksi olen taistellut riivaavia mielihalujani vastaan, työntänyt pois kaikki mielikuvat herkuista ja niiden sijaan nauttinut vähäkalorisen ruokailuhetken. Palkinto, jota olin niin hartaasti odottanut. Tiedän varsin hyvin, että luku oli vain jojomainen hypähdys alaspäin, sillä huomen aamuna tiedän näkeväni suuremma luvun. Näinhän käy jokaiselle, mutta myös jokainen tietää, että tasan samaan lukuun ei pysty lihomaan edes kokonaista joulukinkkua syömällä. Okei, no ehkä sillä pystyisikin, mutta ymmärsitte pointtini. 2468-dieetti on sujunut odotettua paremmin. Onnistuin 200,400 ja toivottavasti myös tämän päivän 600 kalorin tavoitteessa. Viimeisin määrä kaloreita on aivan järkyttävä, sen vuoksi olenkin koko aamun yrittänyt syödä jotain pientä, että saisin moisen summan kasaan. Toivottavasti en liho tuollaisesta määrästä sekä huomisen 800 kalorista. En kyllä usko, sillä jos dieetin tarkoitus on nopeuttaa aineenvaihduntaa niin uskoisin sen myös täyttävän norminsa. Joku herttainen ihminen, joka on tällaiseen dieettiin aikoinaan onnistuneesti sotkeutunut, niin olisitko ihana ja kertoisit kuinka se onnistui?! :')

Tästä uudesta villityksestäni innostuneena ajattelin jatkaa samaan malliin ensi viikollakin. Joten väsäsin kasaan tällaisen suunnitelman pääni menoksi seuraavan viikon ja loppuviikon varalle. Lähdemme viikonlopun viettoon mummolaan, joten täytyy vain pitää sellainen raja, että niin vähän kuin mahdollista - kuten tunnettua, mummit ovat kovia tuputtamaan nameja.

Torstai - 600 cal
Perjantai -800 cal
Lauantai & sunnuntai - mahd. vähän
Maanantai - 200 cal
Tiistai - 300 cal
Keskiviikko - 500 cal

Ja loppuviikon suunnitelman esittelen myöhemmin, sillä itsekään en taida vielä tietää sitä.
Taas saitte kiusaksenne metri postauksen, halit teille, jotka jaksoitte lukea loppuun saakka!

2468 - sounds great, doesn't it?

Yhtä äkkiä surffaillessani (yllätys yllätys) pitkin poikin internettiä törmäsin taas vanhaan tuttuuni. 2468 dieetti on ollut ennenkin päällä, vaikka se jäikin aikoinaan pelkäksi pohjanoteeraukseksi, mutta nyt ajattelin yrittää uudelleen. Olen syönyt yhden leivän (64 kaloria) ja päivilliseen varaan loput 136 kaloria. Pieni liekki toiveesta laihtua suurenee päivä päivältä, enkä tunne oloani enää maailman suurimmaksi epäonnistujaksi. Kyllä minäkin tähän pystyn. Ehkä askel kerrallaan, mutta jos se vaatii sen, niin sitten minun täytyy kulkea eteenpäin tässä hitaasti ja varmasti sekä ennen kaikkea pää pystyssä. Tämän päivän sotasuunnitelmani sisältää vielä sangen taktisen kotoa poistumisen ruoka-ajaksi. Tähtään hevostalleille singahdukseni kello kolmen tienoille, jolloin äitini todennäköisesti tulla huristelee autollansa kotiimme ja alkaa kokkailla lounasta. Tultuani kotiin voin syödä pienen annoksen kaikessa rauhassa. Mikäli yksinäinen ruoka tuokioni ei onnistukaan, syön joka tapauksessa vähän ja kerron kuinka tallille oli tuotu omenoita suuri kasa ja innostuneena söin niitä mielin määrin. Olen niin perso omenoille, että tuo juttu menee sataprosenttisen varmasti läpi.

Sain yhden uuden kommentin eikä se ollut ihan mikä tahansa kommentti. Eräs anonyymi henkilö kirjoitteli niin kivasti kehunsa ja kannustuksensa, että saisi nyt luvan ilmiantaa itsensä, että voisin hukuttaa hänet kiitoksiin. Halit sulle, kuka ikinä sitten oletkaan! =)

Control is all I need

Tänään mä voin ylpeänä esitellä ahkeruuteni tuotoksia, sillä oon käynyt shoppailemassa vaikka ja mitä aina vaatteista koulutarvikkeisiin. Kohta mulla onkin kaikki kamat kasassa kielimatkaa varten, mikä on sinänsä ihme, kun olen se viimeisen minuutin neiti. Ostin lentokoneeseen matkalukemiseksi Stephenie Meyerin Eclipsen, josta on kovat odotukset ilmassa sillä olen lukenut jo aikoja sitten kaksi vanhempaa osaa, ja pidin niitä mukaansa tempaavina ja jännittää jo odottaa, että jäänkö Eclipsen koukkuun kiinni. Mukaani tarttui myös matkapäiväkirja, jota harjoitin jo viime kesän matkallanikin. Suunnittelin tekeväni scrab bookin eli leikekirjan kielimatkani tapahtumista. Se on oiva tapa syventyä hetkeksi kultaisiin muistoihin, mutta tällä hetkellä odotan eniten itse reissua. Kolme viikkoa polttavan auringon alla patistaa liikkumaan ja laihduttamaan ahkerasti, ja voin sanoa, että näillä näkymin -5kg kesäkuussa näyttää onnistuvan. Viime viikolla laihduin kilon, ja pyrin jatkamaan vielä reippaampaan tahtiin. Kiitos tsempeistänne, ilman niitä en jaksaisi :)

Leikkasin nurmikon ja meidän piha kun ei kooltaan mikään pikkuruinen ole, niin siinäkin kyllä kalorit sauhusivat. Kaiken kukkuraksi saan 10 euroa, kun vaivaudun ajelemaan koko pihan eli kesän ensimmäinen kesätyö kymppi tienattu! Vielä pitäisi käydä ratsastamassa ja loppuilta menee tallilla - ainakin toivon mukaan. Minulle ei sovi vapaa-aika. Se saa kaltaiseni heikon ihmismielen hairahtumaan jääkaapin viettelyksiin. Ja se ei ole mitenkään hyvä asia. Mutta hyvää on se, että olen alkanut yhä paremmin kontrolloimaan syömisiäni. Hitaasti, mutta varmasti kohti kauneutta...

Ja voin ilmoittaa toisestakin ylpeyden aiheestani ellette sitä vielä huomanneet. Eli nyt on päässyt käymään niin hullusti, että jopa kymmenen (!) lukijaa halajaa lueskella minun kirjoituksiani. Nyt tunnen sekä häkellystä että iloa (suurimmaksi osaksi iloa, älkää huoliko ;>), mutta kiitos kaikille ja rakastan teidänkin blogejanne!

Someone has stolen my words

Olen käynyt ahkerasti lukemassa kirjoituksianne, mutta omaa tuotantoa en saa millään aikaiseksi. Masentavaa. Erittäin masentavaa. Puntarikin on jäänyt ihmeellisesti rauhaan, mutta se ei tarkoita sitä, että onnistuisin tässä tavoitteessani. Siitä tulikin mieleen, että olen vauhdittanut painon pudotusta uuden harrastuksen myötä. Rullaluistelu on helppoa ja hauskaa, eikä edes tarvitse pukea eriskummallisia urheiluvaatteita ylle. Joka aamu viime torstaista asti olen käynyt rullaluistelemassa noin tunnin ajan, ja olo on mitä kevein! Täällä osat teistä ovat hieman huonokuntoisia, toiset taas sisältävät makoisia ylämäkiä, joten homma ei ainakaan käy liian helpoksi. Totta puhuen, tänäänkin tuntui etteivät jalat enää kanna ja riisuttuani rullikset meinasin kaatua. Jalkani ovat vieläkin aivan kuolleet vaikka tulin arviolta tunti sitten kotikolooni. Jatkan luistelua aina niin pitkään, että olo on kuin zombiella, turta ja kuollut. Ehkä se on vain hyvä, tiedänpähän ainakin tehneeni kaikkeni tämän eteen... Oikeastaan, hypätäkseni asiasta sadanteen, googlailtuani muutaman kuvan ja törmättyäni tähän upeaan, vaikkakin nimettömään neitokaiseen, en voinut enää tuntea pulaa ideoista ja niiden toteuttamisesta. Hänen tapansa hymyillä sulattaa jäätyneimmänkin sydämen, moista keijua ei voi estää valaisemasta aamupäivän mietteitäni. Noilla ulkoisilla ominaisuuksilla ei voi kuin malliksi päätyä. Kertokaa, jos tiedätte tämän sulokkuuden nimen!

Hugs & kisses !

Ps. Tunti rullaluistelua kuluttaa noin 640 kaloria ;)

Have you seen my inspiration?

Etsintäkuulutan inspiraationi. Se on hävinnyt kuin tuhka tuuleen! Ensin täytyi hakea joku kuvan tapainen, että sain edes kirjaimia näpyteltyä valkeaa näyttöä koristamaan. Löytöpalkkioksi voin luvata virtuaalisen halin :)

---

Todistus laski hieman (ka 8.6), mutta olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen saamiini numeroihin, ja jopa matemaattiset aineet päättivät pysyä samoissa luvuissa. Käytösnumero laski kahdeksikkoon, mutta turha valittaa, itsehän olen sen aiheuttanut - ensi vuonna ajattelin nostaa sen takaisiin yhdeksikköön. Hyviä keinoja olisivat luultavasti suun siivoaminen ja ajoissa oleminen.

---

Ja esittelenpäs seuraavan aiheeni: -5kg kesäkuun aikana feat. http://doyoulikeitenoughtowearit.blogspot.com/!

Ja eipä tästä paljoa tarvitse selitelläkään. Ehdin muotoutua kauniimmaksi sopivasti ennen matkaani Etelän aurinkoon, mutta mikä tärkeintä: tästä tulee älyttömän hyvät fiilikset. Jo pelkästä suunnittelusta nousee huulille sellainen hymy, että johan huulet kohtaavat pian korvani. Tuntuu vain niin hyvältä, aivan ilman syytä. Tuntuu kuin se olisi jotenkin väärin tässä kiireisessä nykymaailmassa. Ei sen väliä, mikään syytös tekemästäni vääryydestä ei saa tätä hymyä katoamaan, koeta vaikka...

Words mean nothing

Tarjolla oli niin monta uutta kirjoitusta eri blogeista, etten jaksanut raapustella kaikkiin kovin hengellisiä vastauksia. Sormeni ovat ikiroudassa, huomenna alkaa kesäkuu ja mua paleltaa - ei hyvä. Ei mitään erityistä kirjoitettavaa, eikä puntarillekaan kuulu mitään erikoista. Sitä samaa vanhaa vain. Huomenna koittaa sitten se legendaarinen päivä, jonka jälkeen on enää vuosi aikaa peruskoulua, ennen kuin siirryin jatko-opintojen pariin. Keskiarvo toki laskee, sillä minussa ei ole ainesta matemaatikoksi, kemistiksi taikka fyysikoksi, mutta niitä ehtii parantaa ensi vuonna mikäli tarmoa riittää. Saatte nauttia lyhyestä kirjoituksesta, vaikka tuskinpa näissä virkkeissä on mitään nautinnollista.

Toivottavasti kaikkien numerot näyttävät yläkanttiin ja muistakaahan kertoa niistä!

Smiling through it all

Voisi luulla, että omatuntoni on huono, sillä osa avautumisistani ovat olleet mitä synkimpiä. Ehei, ei sinnepäinkään ystäväiseni. Keväällä eräällä terveystiedon tunnilla istuimme piirissä, ja vierustovereiden piti valita ominaisuus, joka kuvaa toista parhaiten. Kuulin ensimmäisellä sekunnilla olevani varsinainen ilopilleri. Jos on sellainen tavoite kuin itselläni on, niin usein se yhdistetään alakuloisuuteen, heikkoon itsetuntoon ja vielä vaikka mihin muuhun. Eihän lahjakkaiksi muusikoiksi halajavatkaan käytä huumeita, harrasta yhden illan juttuja tai muuta vastaavaa. Ei pitäisi yleistää. Onko se heikkoa itsetuntoa, että on tavoite, jota lähemmäs pääsee gramma kerrallaan ja siitä iloiten? Ei. Enkä itsekään yleistä, että jokainen kaltaiseni on ilon lähettiläs. Onneksi maailmassa on noin kuusi miljardia erilaista persoonaa.

Paneudun nyt syvemmin tähän päivään sekä huomiseen. Tänään en ole syönyt 100 kalorin aamiaisen lisäksi kuin yhden pakollisen kalapullan koulussa. Olen itsestäni ylpeä, sillä eihän sitä heti kerralla voi kymmentä kiloa tipauttaa taivaan tuuliin. Huomenna lähdemme luokkani kanssa sille paljon puhutulle retkelle. Ei kuullosta vielä pahalta, mutta mahojamme täyttämään menemme mäkkäriin. Tämä kuullostaa pahalta. Syön jonkun salaatin, vaikka juustohampurilainen jollain maagisella voimalla yrittää pyörtää päätäni. Toisaalta, olen aina ollut enemmän kasvissyöjä ja harkinnut moneen otteeseen vakavasti kasvissyöjäksi alkamista. Aina, jos pitää valita kasvis- ja sekaruoan väliltä, valitsen ensimmäistä. Kuulen useasti vege kommentteja, mutta pidän eläimiä suuressa arvossa ja tämä on omaa tapaani näyttää se. En käytä mitään eläimillä testattuja kosmetiikka ja suihkutuotteita, kohtelen eläimiä hyvin, en syö tonnikalaa (tonnikalojen verkkoihin kuolee 60 000 delfiiniä vuosittain), jossa ei ole merkkiä siitä ettei sen pyydystys ole surmannut delfiinejä. Siinäpä muutama esimerkki omista toimistani rakkaiden eläinystävieni vuoksi. Hyppelen sujuvasti aiheesta toiseen, mutta eikö blogin tarkoitus ole saada kirjoittajansa ajatukset esille? Vaikkei olisikaan, teen sitä silti, aivan kuten kaikki muutkin tekoni ovat yhtä tuomittavissa.

Kiitos ja kumarrus kärsivällisyydestä.

Trying to solve this mysery

Väsymys on tällä hetkellä päällimäisin ajatukseni. Päänsärky on loistava kakkonen, ja ajatus puntarini näyttämisestä 'error'ia loistaa sijalla kolme. Ensimmäinen valitukseni kohde hoituu nukkumalla, kakkos sijan pitäjään tepsii takuulla sama resepti. Kolmonen onkin kaikista kinkkisin ajatellen lähellä häämöttävää kevät juhlaa. Ah, tervetuloa tökkimään paksuja reisiäni, mittailemaan suurta mahaani, koska tiedänhän minä, ettei teille mikään riitä... On olemassa kahdenlaisia paineita, niitä jotka asetat itse ja ne, jotka ovat toisten asettamia. Tämä on nyt näiden kahden sekoitus eli kaksin verroin pahempi painajainen. Itsehän tämän olen aiheuttanut, jos en olisi näin pullukka, voisin pyrähtää halki tanssilattian niin kevein askelin ettei kengänpohjani kuluisi. Nyt todennäköisesti römähtäisin siitä läpi. Ha-ha. Vallan kieroutunut huumorintajuni ei lainkaan auta asiaa, mutta pian voin niin sangen mahtavan huumorintajuni kanssa nauraa näille ajoille, kun olin läskipallero. Tänään, huomenna, ylihuomenna... ruoka saakoot olla vain käsite. En jaksa enää tätä ikuista valitustani asiasta, johon voin vain itse vaikuttaa. Tämä ei ole ratkaistava arvoitus, sillä muuten olisin kristallista veistetty jumalatar... Jos kaikki olisi niin yksinkertaista, niin paikallani istuisi jokin erittäin kaunis ihmisolento. Yritän kertoa itselleni, että tämä on se mitä haluan, tietyin motiivein ja tiettyihin numeroihin saakka. En halua olla pelkkä luuta,rustoa ja jänteitä, mutta en halua myöskään olla läskiä,läskiä ja vielä kerran läskiä. Jotain hurjan kaunista siltä väliltä. Vaikka nyt tuntuu tältä, kyllä tämäkin tuntemus häviää vähintään huomisen päivän tiimoilla, kun lähdemme luokkani kanssa päiväksi retkelle. Nnooh, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan ja toivottavasti tämän päivän ajatukset jumittavat päähäni pidemmäksi aikaa.

(V)ihastukaa pitkään postaukseeni ja jakselkaa mi amores!

Live, laugh, love

Ja vielä muutama sananen uusista tuttavuuksistani täällä. Voitteko kuvitellakaan, että miltä tuntuu saada uusia kavereita? Etenkin täältä, mistä juuri etsii tukea tavoittaakseen unelmansa. Se on varsinainen helpotus, kun joku sanoo ehkä vain sanasen, mutta juuri se yksi sananen pyyhkäisee kaikki negatiiviset aatteet mielen päältä ja saa auringon säteet tuntumaan lämpimiltä jopa synkkien myrskypilvien takaa! Joskus selaillessa toisten blogeja huomaa pitkät rivistöt lukijoita ja ystejä. Eihän se ole ihmekään, sillä täällähän on jo tosi kauan bloggaamista harrastanutta porukkaa ja on vain mukava katsoa, että joku on saanut niin paljon uusia kavereita. Tulee itselle hyvä mieli, kun huomaa, että eihän me suomalaiset niin sisäänpäin sulkeutuneita ollakaan, vaan osataan sitä täälläkin päin maailmaa ystävyys suhteita solmia!

Raindrops in my cheek

Koko viikonloppu on mennyt niin kiireessä etten ole edes ehtinyt muutaamaa vaivaista sanaa raapustella. Ja koko viikonlopun on satanut, mikä saakin ihmettelemään, että miten voi kiire olla. Noh, katsokaapas; perjantaina vietin koko iltani erään ystävättäreni kanssa ja ehdimme jo eksyä erään oikoreitin ansiosta ("tää vie ihan varmasti suorinta tietä tallille"), nnooh, mitä nyt pari kilometriä ylimääräistä tuli polkaistua. Silloin vitutti, nyt lähinnä naurattaa. Lauantaina siivosin, mistä olen huisin ylpeä. Kuukauden sotkuisena rojottanut vaatekaappini joutui kovan siivouksen kohteeksi ja tadam nyt sieltä voi jopa löytää jotain! Yleensä olen siisti ihminen, mutta aamulla vaatteita etsiessä ei vain yksinkertaisesti voi löytää heti sopivaa yhdistelmää. Siitäpä sitten innostuin siivoamaan koko loppu huoneen. Käväistiin myös kaupungilla ja sain kahdet ihanat kengät, sellaiset gladiaattori sandaalit sekä feikki crocsit. Jälkimmäiset kylläkin hajosivat jo tänään parin tunnin puutarhan siistimis urakassa, mutta kyllähän nuo vielä jalassa pysyvät. Takaisin lauantaihin (tiedän ettei teitä kiinnosta, mutta eniveis); pelattiin illalla veljen ja äidin kanssa pesistä lähes kaksi tuntia. Aika hassua viettää perheen kanssa yhdessä aikaa. En ole tottunut kuulemaan äitini helisevää naurua, pikkuveljeni suloista kiherrystä taikka tuntemaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Emme yleensä vietä yhdessä aikaa, joten tämä oli jotain superia! Emme oli kovin läheinen perhe, mutta veljeni kanssa vietän mielelläni aikaa. Ja viettäisin enemmänkin aikaa, jos vain meidän molempien aikataulut sallisivat sen. Isäni kanssa heitämme surkeaa läppää tai muuta yhtä tasokasta keskustelua silloin tällöin. Joskus toivon, että olisimme läheisempi perhe, mutta osittain olen tyytyväinen tähänkin järjestelyyn, sillä en ehkä edes haluaisi olla joka ilta äitini helmoissa vanhempieni silmien alla vahdittavana. Blaah, siinäpä teille sunnuntain syvällisiä pohdiskeluja.

Take a look inside my head

Eilen vietimme parhaan ystävättäreni syntymäpäiviä, tunnelma kohosi katosta läpi ja koko ilta taittui silmänräpäyksessä. Ehkä liiankin nopeaa, en edes ajatellut kun söin. Söin,söin ja söin. Loputtomasti! Mitään ajatuksia ei liikkunut korvieni välissä. Nyt ne vasta tulevat ja kuulen kuinka sanat toistuvat päässäni... miksi söin, sillä siihen ei ollut tarvetta? Mitä ihmettä on itsehillintä, jos siitä ei ole apua silloin kun tarvitsisi? Kaikkein kamalinta on se, etten edes muistanut vanhahtavaa sanontaa: moni kakku päältä kaunis. Olisi pitänyt ajatella sitä kalorimäärää, joka salakavalasti oli piilotettu kermavaahdon alle... Pienoinen hetki sitten kuitenkin uskaltauduin puntarille ja se näytti lukemaa 56.9 kg. Osittain se oli helpotus, mutta toisaalta valun vain yhä kauemmas tämän viikon 54 kilogramman tavoitteestani. Vedän ruokaa puoleeni kuin magneetti enkä tiedä mitään mikä tämän magneetin neutralisoisi. En uskalla oksentaa, en ikimaailmassa pystyisi vaikka kuinka olen jo yrittänyt. Se on jo liikaa hieman neitimäiselle ajatustavalleni, jota harjoitan vain silloin tällöin. Tällaisen menon myötä kyllä tuttavuuden tekeminen hammasharjan ja vessanpöntön kanssa on välttämätöntä, jos puntari ei ala näyttää yhtään pienempiä lukuja.

Nyt tähän väliin kysymys: mitä olette tästä nuoresta naisesta mieltä? Liian laiha? Sopiva? ym.

Hypätäänpä asiasta sadanteen; tänään on varsin hurmaava päivä. Aurinko se saa ihmismielen loistamaan ja mielen virkeäksi! Kerrasaan otollinen päivä viettää aikaa ulkona, mutta valitettavasti olen yksin kotona, joten ainoa vaihtoehto pihalla olisi auringonotto eikä kyseinen harraste kuluta pahemmin mitään millä voisi kehuskella. Voisin heittää kameralaukun olalle ja lähteä ikuistamaan ohikiitäviä hetkiä - ainakin tulisi hypeltyä ja taaperreltua. Sen teenkin, mutta sitä ennen annan selluliitille kyytiä asettuessani aurinkoon terassille musiikin saattamana, ja teen muutaman lihaskunnon. Tämä on ensimmäinen onnistunut, ajan kanssa tehty merkintä, jota kehtaa itsekin lukea. Aiemmat ovat vain sekavaa sanahelinää kiireiseltä nykyihmiseltä.  

It's great time to do some outdoor exercises

Tänään sitten eletään noin 200 kalorin voimalla. Päivä on saanut alkunsa varsin sujuvasti vihreällä teellä, mutta nyt on 350 kaloria täynnä, joten loppupäivä täytyy olla syömättä. Hiukan pääsi lipsahtamaan, mutta huomenna pidättäydyn sitten noin 300 kalorissa. Poljen pyörällä tänään 10 kilometriä kunhan vielä olen käynyt mutkan hevostalleilla ja sielläkin tulee touhuiltua mukavasti. Illala ajattelin tehdä lihaskuntoja ja/tai tanssia. Näin kauniilla ilmalla en sisälle malta jäädä ja ennemmin kuntoilen ulkona kuin sisällä.

I'm trying so hard to make this right

Tällä hetkellä olen mummolassa ja tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Ruokaa tuputetaan niin paljon, että en enää tiedä mitä sanoa. Pakko siirtää punnitus tulosteni julkistaminen tiistaihin tai keskiviikkoon, sillä olen takuulla paisunut kuin ilmapallo. Nyt vain täytyisi saada poksautettua se. Aloitan huomenna 2468 dieetin, jotta saisin nopeaa tuloksia. Tuntuu lohduttavalta kirjoitella tänne, sillä tiedän täällä olevan ihmisiä, joilla on aivan samat ongelmat. Mutta eilisestä oli hyvää se, että pelasin hiki pinnassa jalkapalloa kaksi tuntia! Tekipä hyvää, mutta siitä huolimatta olen syönyt hieman liikaa. Olen pyrkinyt kasvis painotteisiin ruokavalioon, mutta mummin luona se on erittäin vaikeaa. Mutta katsotaan vaan, niin ensi viikolla olen jo huomattavasti paremmassa kunnossa, sen lupaan!

It's easy to say

Tämä päivä on kulunut noin 300 kalorin voimalla. Tänään vielä pitäisi mennä erään ystävättäreni luokse sekä ratsastamaan, joten kiireinen loppu päivä tulossa. Joka tapauksessa huono omatunto, kun ei ole oikein kuluttanut varsinaisesti mitään. Onhan se helppoa sanoa, että pitää urheilla, kun itse vain istuu koneen ääressä (no okei olen kyllä muutaman kappaleen bassolla soittanutkin). Nyt taidan pistää jalalla koreasti, sillä tanssihan tunnetusti kuluttaa huimasti. Pahoittelen lyhyttä postausta, mutta sunnuntaihin mennessä yritän pinnistää, jotta voisin ilmoittaa teille jonkun hienon luvun puntarin sanomana. Eli raiskaan puntaria kylläkin useamman kerran päivässä, mutta joka sunnuntai listaan luvut tänne. Ah nuo jalat, kyllä kelpaisi!

Viimeisiä viedään

Päivittely on taas ollut turhankin hitaan puoleista, mutta nyt kun kaikki kokeet ovat ohi on myös aikaa tännekin väkerrellä muutama juttu. Ajatella, että enää kaksi viikkoa jäljellä kahdeksasluokkaa. Sitten onkin jo koulun vanhin ja peruskoulun viimeisiä hetkiä nautittavana. Tuntuu, että ihan vastahan sitä oli ökö seitsemäsluokkalainen, joka yritti totutella ylä-aste elämään. Ensin tuntui siltä, että palaisi mieluummin ala-asteelle. Joka aine eri luokassa eikä luokkia ensin tahtonut löytää. Läksyjä,kokeita,pistokokeita... Tekemistä riitti, mutta niin myös uusia ystäviäkin. Muutaman viikon sai totutella ajatukseen elämästä ylä-asteelaisena,ja pian se tuntuikin hyvältä. Oli virallisesti isompi, koulu oli vapaampaa siinä mielessä, että juhlia ja tapahtumia oli enemmän. Eikä kaikki oppitunnitkaan olleet sitä samaa jauhamista.Esimerkiksi tänään Historian tunnilla katsoimme Pasila videoita. Uusia oppiaineita oli suuri kasa sekä vanhat oppiaineet osoittautuivat paljon mielenkiintoisimmiksi kuin aikaisemmin oli edes ajatellut. Kasiluokkalaisena kaikki on jatkunut yhtä mukavasti ja seuraava vuosi onkin taas sitten jatko-opiskelupaikan hakemista.Samalla jään kaipaamaan ystäviä, joita sitten peruskoulun jälkeen ei ihan niin useasti näe, vaikka niihin ihanimpiin persooniin tulee pidettyä yhteyttä ja osat jopa näillä näkymin tulevat samoihin jatko-opiskelu laitoiksiin. Silloinkin saa uusia ystäviä, aivan kuten pienenä seiskaluokkalaisena, vähän isompana kasiluokkalaisena ja suuren suurena ysinä. Ja tuntuu kuin ensimmäinen koulupäivä olisi ollut eilen. Näin se aika vain liitää, kun nauttii jokaisesta päivästä :)

Now I know what does 'jealous' mean

Arvatkaa kahdesti, että haluaisinko vaihtaa vartaloa tämän neidon kanssa?! Hänen hiuksensa näyttävät ihanan pehmeiltä, pitkiltä ja laineikkailta, kun taas omani ovat kyllä samaa värisävyä, mutta lyhyemmät ja paksummat. Eikä siinä vielä kaikki, hänen molemmat kätensä ovat taatusti yhtä paksut kuin yksi oma raajani. Varsinainen itse sulokkuus... Mutta tämä ainakin thinpsaa jossei muuta. Ja paras olisikin, jos meinaan kehdata tulla koulun kevät juhlaan.
Mutta nyt näkemisiin, sillä lähden tekemään ruokaa äitienpäivän vuoksi, kuten aiemmin mainitsin. Ja muistakaa, että ruoan tekeminen ei ole sama kuin sen syöminen ;) Paitsi pakko varmaa syödä, sillä syömme koko perheen kanssa yhdessä. Ei paha, sillä koko päivän aikana olen vain juonut vihreää teetä (btw se oli hyvää) ja illalla en ehdi syödä.

First steps to perfection

Tämä on se sitten legendaarinen ensimmäinen bloggaukseni. Mitään legendaarista minussa itsessäni ei ole; pituutta vähemmän kuin kukkakepillä (painoa puolestaan sitäkin enemmän), hiukset punaiset kuin Ginny Weasleyllä, ikä muuttuu kesällä viiteentoista ikävuoteen, mutta tavoitteistani avaudun hieman enemmän. Jos kerron päiväni alkaneen pelkällä teellä tähän saakka, arvaatte varmaan yhden suurimmista salaisista intohimoistani. Maidonvalkeat luut puskemassa ihon läpi, kävellen halki kinosten jättämättä jälkiä... juuri niin, Thinpsiration. Ei ole ensimmäinen kerta kun kauneutta ihailen, mutta tämä ihailu saa minut uudelle tasolle. Miksen minäkin voisi olla yhtä puoleensa vetävä? Eihän ulkopuoli kaikkea kerro, mutta se antaa esimakua sisällöstä. Olen noin pari viikkoa ollut varsinainen thinspo-kid. Alkuperäinen painoni oli huimat 59 kg ja tänä keväisenä aamuna siitä oli yhä jäljellä 55.1 kg. Tietyllä tapaa olen ylpeä itsestäni, mutta janoan lisää kauneutta, kuin kuka tahansa muukin. Senpä vuoksi jaan sitä vähän teillekin tämän kuvan ohella, (olisipa tuollaiset jalat...)

Ps. Muistakaa äitejänne kortein, lahjoin tai vaikkapa siivotkaa edes huoneenne. Itse laitan ruokaa, mutta äitini ilmeestä päätellen se on hänen paras äitienpäivälahjansa ikinä. Ja samalla voin tehdä kevyttä ja kasvispainotteista syötävää ;)