Words mean nothing

Tarjolla oli niin monta uutta kirjoitusta eri blogeista, etten jaksanut raapustella kaikkiin kovin hengellisiä vastauksia. Sormeni ovat ikiroudassa, huomenna alkaa kesäkuu ja mua paleltaa - ei hyvä. Ei mitään erityistä kirjoitettavaa, eikä puntarillekaan kuulu mitään erikoista. Sitä samaa vanhaa vain. Huomenna koittaa sitten se legendaarinen päivä, jonka jälkeen on enää vuosi aikaa peruskoulua, ennen kuin siirryin jatko-opintojen pariin. Keskiarvo toki laskee, sillä minussa ei ole ainesta matemaatikoksi, kemistiksi taikka fyysikoksi, mutta niitä ehtii parantaa ensi vuonna mikäli tarmoa riittää. Saatte nauttia lyhyestä kirjoituksesta, vaikka tuskinpa näissä virkkeissä on mitään nautinnollista.

Toivottavasti kaikkien numerot näyttävät yläkanttiin ja muistakaahan kertoa niistä!

Smiling through it all

Voisi luulla, että omatuntoni on huono, sillä osa avautumisistani ovat olleet mitä synkimpiä. Ehei, ei sinnepäinkään ystäväiseni. Keväällä eräällä terveystiedon tunnilla istuimme piirissä, ja vierustovereiden piti valita ominaisuus, joka kuvaa toista parhaiten. Kuulin ensimmäisellä sekunnilla olevani varsinainen ilopilleri. Jos on sellainen tavoite kuin itselläni on, niin usein se yhdistetään alakuloisuuteen, heikkoon itsetuntoon ja vielä vaikka mihin muuhun. Eihän lahjakkaiksi muusikoiksi halajavatkaan käytä huumeita, harrasta yhden illan juttuja tai muuta vastaavaa. Ei pitäisi yleistää. Onko se heikkoa itsetuntoa, että on tavoite, jota lähemmäs pääsee gramma kerrallaan ja siitä iloiten? Ei. Enkä itsekään yleistä, että jokainen kaltaiseni on ilon lähettiläs. Onneksi maailmassa on noin kuusi miljardia erilaista persoonaa.

Paneudun nyt syvemmin tähän päivään sekä huomiseen. Tänään en ole syönyt 100 kalorin aamiaisen lisäksi kuin yhden pakollisen kalapullan koulussa. Olen itsestäni ylpeä, sillä eihän sitä heti kerralla voi kymmentä kiloa tipauttaa taivaan tuuliin. Huomenna lähdemme luokkani kanssa sille paljon puhutulle retkelle. Ei kuullosta vielä pahalta, mutta mahojamme täyttämään menemme mäkkäriin. Tämä kuullostaa pahalta. Syön jonkun salaatin, vaikka juustohampurilainen jollain maagisella voimalla yrittää pyörtää päätäni. Toisaalta, olen aina ollut enemmän kasvissyöjä ja harkinnut moneen otteeseen vakavasti kasvissyöjäksi alkamista. Aina, jos pitää valita kasvis- ja sekaruoan väliltä, valitsen ensimmäistä. Kuulen useasti vege kommentteja, mutta pidän eläimiä suuressa arvossa ja tämä on omaa tapaani näyttää se. En käytä mitään eläimillä testattuja kosmetiikka ja suihkutuotteita, kohtelen eläimiä hyvin, en syö tonnikalaa (tonnikalojen verkkoihin kuolee 60 000 delfiiniä vuosittain), jossa ei ole merkkiä siitä ettei sen pyydystys ole surmannut delfiinejä. Siinäpä muutama esimerkki omista toimistani rakkaiden eläinystävieni vuoksi. Hyppelen sujuvasti aiheesta toiseen, mutta eikö blogin tarkoitus ole saada kirjoittajansa ajatukset esille? Vaikkei olisikaan, teen sitä silti, aivan kuten kaikki muutkin tekoni ovat yhtä tuomittavissa.

Kiitos ja kumarrus kärsivällisyydestä.

Trying to solve this mysery

Väsymys on tällä hetkellä päällimäisin ajatukseni. Päänsärky on loistava kakkonen, ja ajatus puntarini näyttämisestä 'error'ia loistaa sijalla kolme. Ensimmäinen valitukseni kohde hoituu nukkumalla, kakkos sijan pitäjään tepsii takuulla sama resepti. Kolmonen onkin kaikista kinkkisin ajatellen lähellä häämöttävää kevät juhlaa. Ah, tervetuloa tökkimään paksuja reisiäni, mittailemaan suurta mahaani, koska tiedänhän minä, ettei teille mikään riitä... On olemassa kahdenlaisia paineita, niitä jotka asetat itse ja ne, jotka ovat toisten asettamia. Tämä on nyt näiden kahden sekoitus eli kaksin verroin pahempi painajainen. Itsehän tämän olen aiheuttanut, jos en olisi näin pullukka, voisin pyrähtää halki tanssilattian niin kevein askelin ettei kengänpohjani kuluisi. Nyt todennäköisesti römähtäisin siitä läpi. Ha-ha. Vallan kieroutunut huumorintajuni ei lainkaan auta asiaa, mutta pian voin niin sangen mahtavan huumorintajuni kanssa nauraa näille ajoille, kun olin läskipallero. Tänään, huomenna, ylihuomenna... ruoka saakoot olla vain käsite. En jaksa enää tätä ikuista valitustani asiasta, johon voin vain itse vaikuttaa. Tämä ei ole ratkaistava arvoitus, sillä muuten olisin kristallista veistetty jumalatar... Jos kaikki olisi niin yksinkertaista, niin paikallani istuisi jokin erittäin kaunis ihmisolento. Yritän kertoa itselleni, että tämä on se mitä haluan, tietyin motiivein ja tiettyihin numeroihin saakka. En halua olla pelkkä luuta,rustoa ja jänteitä, mutta en halua myöskään olla läskiä,läskiä ja vielä kerran läskiä. Jotain hurjan kaunista siltä väliltä. Vaikka nyt tuntuu tältä, kyllä tämäkin tuntemus häviää vähintään huomisen päivän tiimoilla, kun lähdemme luokkani kanssa päiväksi retkelle. Nnooh, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan ja toivottavasti tämän päivän ajatukset jumittavat päähäni pidemmäksi aikaa.

(V)ihastukaa pitkään postaukseeni ja jakselkaa mi amores!

Live, laugh, love

Ja vielä muutama sananen uusista tuttavuuksistani täällä. Voitteko kuvitellakaan, että miltä tuntuu saada uusia kavereita? Etenkin täältä, mistä juuri etsii tukea tavoittaakseen unelmansa. Se on varsinainen helpotus, kun joku sanoo ehkä vain sanasen, mutta juuri se yksi sananen pyyhkäisee kaikki negatiiviset aatteet mielen päältä ja saa auringon säteet tuntumaan lämpimiltä jopa synkkien myrskypilvien takaa! Joskus selaillessa toisten blogeja huomaa pitkät rivistöt lukijoita ja ystejä. Eihän se ole ihmekään, sillä täällähän on jo tosi kauan bloggaamista harrastanutta porukkaa ja on vain mukava katsoa, että joku on saanut niin paljon uusia kavereita. Tulee itselle hyvä mieli, kun huomaa, että eihän me suomalaiset niin sisäänpäin sulkeutuneita ollakaan, vaan osataan sitä täälläkin päin maailmaa ystävyys suhteita solmia!

Raindrops in my cheek

Koko viikonloppu on mennyt niin kiireessä etten ole edes ehtinyt muutaamaa vaivaista sanaa raapustella. Ja koko viikonlopun on satanut, mikä saakin ihmettelemään, että miten voi kiire olla. Noh, katsokaapas; perjantaina vietin koko iltani erään ystävättäreni kanssa ja ehdimme jo eksyä erään oikoreitin ansiosta ("tää vie ihan varmasti suorinta tietä tallille"), nnooh, mitä nyt pari kilometriä ylimääräistä tuli polkaistua. Silloin vitutti, nyt lähinnä naurattaa. Lauantaina siivosin, mistä olen huisin ylpeä. Kuukauden sotkuisena rojottanut vaatekaappini joutui kovan siivouksen kohteeksi ja tadam nyt sieltä voi jopa löytää jotain! Yleensä olen siisti ihminen, mutta aamulla vaatteita etsiessä ei vain yksinkertaisesti voi löytää heti sopivaa yhdistelmää. Siitäpä sitten innostuin siivoamaan koko loppu huoneen. Käväistiin myös kaupungilla ja sain kahdet ihanat kengät, sellaiset gladiaattori sandaalit sekä feikki crocsit. Jälkimmäiset kylläkin hajosivat jo tänään parin tunnin puutarhan siistimis urakassa, mutta kyllähän nuo vielä jalassa pysyvät. Takaisin lauantaihin (tiedän ettei teitä kiinnosta, mutta eniveis); pelattiin illalla veljen ja äidin kanssa pesistä lähes kaksi tuntia. Aika hassua viettää perheen kanssa yhdessä aikaa. En ole tottunut kuulemaan äitini helisevää naurua, pikkuveljeni suloista kiherrystä taikka tuntemaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Emme yleensä vietä yhdessä aikaa, joten tämä oli jotain superia! Emme oli kovin läheinen perhe, mutta veljeni kanssa vietän mielelläni aikaa. Ja viettäisin enemmänkin aikaa, jos vain meidän molempien aikataulut sallisivat sen. Isäni kanssa heitämme surkeaa läppää tai muuta yhtä tasokasta keskustelua silloin tällöin. Joskus toivon, että olisimme läheisempi perhe, mutta osittain olen tyytyväinen tähänkin järjestelyyn, sillä en ehkä edes haluaisi olla joka ilta äitini helmoissa vanhempieni silmien alla vahdittavana. Blaah, siinäpä teille sunnuntain syvällisiä pohdiskeluja.

Take a look inside my head

Eilen vietimme parhaan ystävättäreni syntymäpäiviä, tunnelma kohosi katosta läpi ja koko ilta taittui silmänräpäyksessä. Ehkä liiankin nopeaa, en edes ajatellut kun söin. Söin,söin ja söin. Loputtomasti! Mitään ajatuksia ei liikkunut korvieni välissä. Nyt ne vasta tulevat ja kuulen kuinka sanat toistuvat päässäni... miksi söin, sillä siihen ei ollut tarvetta? Mitä ihmettä on itsehillintä, jos siitä ei ole apua silloin kun tarvitsisi? Kaikkein kamalinta on se, etten edes muistanut vanhahtavaa sanontaa: moni kakku päältä kaunis. Olisi pitänyt ajatella sitä kalorimäärää, joka salakavalasti oli piilotettu kermavaahdon alle... Pienoinen hetki sitten kuitenkin uskaltauduin puntarille ja se näytti lukemaa 56.9 kg. Osittain se oli helpotus, mutta toisaalta valun vain yhä kauemmas tämän viikon 54 kilogramman tavoitteestani. Vedän ruokaa puoleeni kuin magneetti enkä tiedä mitään mikä tämän magneetin neutralisoisi. En uskalla oksentaa, en ikimaailmassa pystyisi vaikka kuinka olen jo yrittänyt. Se on jo liikaa hieman neitimäiselle ajatustavalleni, jota harjoitan vain silloin tällöin. Tällaisen menon myötä kyllä tuttavuuden tekeminen hammasharjan ja vessanpöntön kanssa on välttämätöntä, jos puntari ei ala näyttää yhtään pienempiä lukuja.

Nyt tähän väliin kysymys: mitä olette tästä nuoresta naisesta mieltä? Liian laiha? Sopiva? ym.

Hypätäänpä asiasta sadanteen; tänään on varsin hurmaava päivä. Aurinko se saa ihmismielen loistamaan ja mielen virkeäksi! Kerrasaan otollinen päivä viettää aikaa ulkona, mutta valitettavasti olen yksin kotona, joten ainoa vaihtoehto pihalla olisi auringonotto eikä kyseinen harraste kuluta pahemmin mitään millä voisi kehuskella. Voisin heittää kameralaukun olalle ja lähteä ikuistamaan ohikiitäviä hetkiä - ainakin tulisi hypeltyä ja taaperreltua. Sen teenkin, mutta sitä ennen annan selluliitille kyytiä asettuessani aurinkoon terassille musiikin saattamana, ja teen muutaman lihaskunnon. Tämä on ensimmäinen onnistunut, ajan kanssa tehty merkintä, jota kehtaa itsekin lukea. Aiemmat ovat vain sekavaa sanahelinää kiireiseltä nykyihmiseltä.  

It's great time to do some outdoor exercises

Tänään sitten eletään noin 200 kalorin voimalla. Päivä on saanut alkunsa varsin sujuvasti vihreällä teellä, mutta nyt on 350 kaloria täynnä, joten loppupäivä täytyy olla syömättä. Hiukan pääsi lipsahtamaan, mutta huomenna pidättäydyn sitten noin 300 kalorissa. Poljen pyörällä tänään 10 kilometriä kunhan vielä olen käynyt mutkan hevostalleilla ja sielläkin tulee touhuiltua mukavasti. Illala ajattelin tehdä lihaskuntoja ja/tai tanssia. Näin kauniilla ilmalla en sisälle malta jäädä ja ennemmin kuntoilen ulkona kuin sisällä.

I'm trying so hard to make this right

Tällä hetkellä olen mummolassa ja tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Ruokaa tuputetaan niin paljon, että en enää tiedä mitä sanoa. Pakko siirtää punnitus tulosteni julkistaminen tiistaihin tai keskiviikkoon, sillä olen takuulla paisunut kuin ilmapallo. Nyt vain täytyisi saada poksautettua se. Aloitan huomenna 2468 dieetin, jotta saisin nopeaa tuloksia. Tuntuu lohduttavalta kirjoitella tänne, sillä tiedän täällä olevan ihmisiä, joilla on aivan samat ongelmat. Mutta eilisestä oli hyvää se, että pelasin hiki pinnassa jalkapalloa kaksi tuntia! Tekipä hyvää, mutta siitä huolimatta olen syönyt hieman liikaa. Olen pyrkinyt kasvis painotteisiin ruokavalioon, mutta mummin luona se on erittäin vaikeaa. Mutta katsotaan vaan, niin ensi viikolla olen jo huomattavasti paremmassa kunnossa, sen lupaan!

It's easy to say

Tämä päivä on kulunut noin 300 kalorin voimalla. Tänään vielä pitäisi mennä erään ystävättäreni luokse sekä ratsastamaan, joten kiireinen loppu päivä tulossa. Joka tapauksessa huono omatunto, kun ei ole oikein kuluttanut varsinaisesti mitään. Onhan se helppoa sanoa, että pitää urheilla, kun itse vain istuu koneen ääressä (no okei olen kyllä muutaman kappaleen bassolla soittanutkin). Nyt taidan pistää jalalla koreasti, sillä tanssihan tunnetusti kuluttaa huimasti. Pahoittelen lyhyttä postausta, mutta sunnuntaihin mennessä yritän pinnistää, jotta voisin ilmoittaa teille jonkun hienon luvun puntarin sanomana. Eli raiskaan puntaria kylläkin useamman kerran päivässä, mutta joka sunnuntai listaan luvut tänne. Ah nuo jalat, kyllä kelpaisi!

Viimeisiä viedään

Päivittely on taas ollut turhankin hitaan puoleista, mutta nyt kun kaikki kokeet ovat ohi on myös aikaa tännekin väkerrellä muutama juttu. Ajatella, että enää kaksi viikkoa jäljellä kahdeksasluokkaa. Sitten onkin jo koulun vanhin ja peruskoulun viimeisiä hetkiä nautittavana. Tuntuu, että ihan vastahan sitä oli ökö seitsemäsluokkalainen, joka yritti totutella ylä-aste elämään. Ensin tuntui siltä, että palaisi mieluummin ala-asteelle. Joka aine eri luokassa eikä luokkia ensin tahtonut löytää. Läksyjä,kokeita,pistokokeita... Tekemistä riitti, mutta niin myös uusia ystäviäkin. Muutaman viikon sai totutella ajatukseen elämästä ylä-asteelaisena,ja pian se tuntuikin hyvältä. Oli virallisesti isompi, koulu oli vapaampaa siinä mielessä, että juhlia ja tapahtumia oli enemmän. Eikä kaikki oppitunnitkaan olleet sitä samaa jauhamista.Esimerkiksi tänään Historian tunnilla katsoimme Pasila videoita. Uusia oppiaineita oli suuri kasa sekä vanhat oppiaineet osoittautuivat paljon mielenkiintoisimmiksi kuin aikaisemmin oli edes ajatellut. Kasiluokkalaisena kaikki on jatkunut yhtä mukavasti ja seuraava vuosi onkin taas sitten jatko-opiskelupaikan hakemista.Samalla jään kaipaamaan ystäviä, joita sitten peruskoulun jälkeen ei ihan niin useasti näe, vaikka niihin ihanimpiin persooniin tulee pidettyä yhteyttä ja osat jopa näillä näkymin tulevat samoihin jatko-opiskelu laitoiksiin. Silloinkin saa uusia ystäviä, aivan kuten pienenä seiskaluokkalaisena, vähän isompana kasiluokkalaisena ja suuren suurena ysinä. Ja tuntuu kuin ensimmäinen koulupäivä olisi ollut eilen. Näin se aika vain liitää, kun nauttii jokaisesta päivästä :)

Now I know what does 'jealous' mean

Arvatkaa kahdesti, että haluaisinko vaihtaa vartaloa tämän neidon kanssa?! Hänen hiuksensa näyttävät ihanan pehmeiltä, pitkiltä ja laineikkailta, kun taas omani ovat kyllä samaa värisävyä, mutta lyhyemmät ja paksummat. Eikä siinä vielä kaikki, hänen molemmat kätensä ovat taatusti yhtä paksut kuin yksi oma raajani. Varsinainen itse sulokkuus... Mutta tämä ainakin thinpsaa jossei muuta. Ja paras olisikin, jos meinaan kehdata tulla koulun kevät juhlaan.
Mutta nyt näkemisiin, sillä lähden tekemään ruokaa äitienpäivän vuoksi, kuten aiemmin mainitsin. Ja muistakaa, että ruoan tekeminen ei ole sama kuin sen syöminen ;) Paitsi pakko varmaa syödä, sillä syömme koko perheen kanssa yhdessä. Ei paha, sillä koko päivän aikana olen vain juonut vihreää teetä (btw se oli hyvää) ja illalla en ehdi syödä.

First steps to perfection

Tämä on se sitten legendaarinen ensimmäinen bloggaukseni. Mitään legendaarista minussa itsessäni ei ole; pituutta vähemmän kuin kukkakepillä (painoa puolestaan sitäkin enemmän), hiukset punaiset kuin Ginny Weasleyllä, ikä muuttuu kesällä viiteentoista ikävuoteen, mutta tavoitteistani avaudun hieman enemmän. Jos kerron päiväni alkaneen pelkällä teellä tähän saakka, arvaatte varmaan yhden suurimmista salaisista intohimoistani. Maidonvalkeat luut puskemassa ihon läpi, kävellen halki kinosten jättämättä jälkiä... juuri niin, Thinpsiration. Ei ole ensimmäinen kerta kun kauneutta ihailen, mutta tämä ihailu saa minut uudelle tasolle. Miksen minäkin voisi olla yhtä puoleensa vetävä? Eihän ulkopuoli kaikkea kerro, mutta se antaa esimakua sisällöstä. Olen noin pari viikkoa ollut varsinainen thinspo-kid. Alkuperäinen painoni oli huimat 59 kg ja tänä keväisenä aamuna siitä oli yhä jäljellä 55.1 kg. Tietyllä tapaa olen ylpeä itsestäni, mutta janoan lisää kauneutta, kuin kuka tahansa muukin. Senpä vuoksi jaan sitä vähän teillekin tämän kuvan ohella, (olisipa tuollaiset jalat...)

Ps. Muistakaa äitejänne kortein, lahjoin tai vaikkapa siivotkaa edes huoneenne. Itse laitan ruokaa, mutta äitini ilmeestä päätellen se on hänen paras äitienpäivälahjansa ikinä. Ja samalla voin tehdä kevyttä ja kasvispainotteista syötävää ;)