This day gave me reason to smile

Päivä avautui ihanan lämpimänä, ja mielialanikin on ollut sen mukainen. En ole murehtinut niin paljon syömisiäni, kun niitä ei ole ollut lähes lainkaan. Unohtakaa eilinen valitukseni - olin vain niin väsynyt ja se purkautui turhamaisena vikinänä asiasta, johon vain minulla on valtaa vaikuttaa. Aina en oikein taida ymmärtää itseäni. Ehkä se on osittain hyväkin piirre, tai kuka tietää.Lähdemme taas vaihteeksi kohti mummolaa ja lähtö ajoittautuu pahaonnisesti torstaille, joten pitää nyt katsoa, että mitä teen loppuviikon kanssa. Tänään ja huomenna tyydyn 300 kaloriin, mutta loppuviikon saldoa en virallista. Syön niin vähän kuin mahdollista.

Lähes tunti on vierähtänyt selaillessani erilaisia sivustoja, joissa ääneensä ilmoille kajauttavat niin syömishäiriöiset kuin sitä vastaankin olevat henkilöt. Aika mielenkiintoista luettavaa, sanoisinko. Ensin ketjun aloittaja korjaa sh:en kauneusihanteita, kunnes joku muu sanoo, että ketjun aloittaja vain pahentaa tilannetta sekä pari syömishäiriöistä kertoo elämänlaatunsa olleen joko hyvä taikka huono. Kuullostaa kuivalta, mutta minuun moinen viihde uppoaa.

Viime aikoina en ole oikein jaksanut kirjoittaa ja silloin kun olen kirjoittanut, niin juttuni ovat sijoittuneet surkeimpien luokkaan ja olleet pituudeltaan olemattomia. Näin kesäisin ei jaksaisi vain kuluttaa penkkiä täällä sisällä, joten viettäkäähän tekin oikein ihanaa kesää ja nauttikaa vielä, kun on lämpimiä säitä ♥