Wednesday, 16 September 2009

The 3rd day.


Kahden viikon koettelemukseni on alkanut oudosti. On ihmeellistä, että on vain tietyt ruokamäärät, sillä olen tottunut syömään sen vakioni eli 500 kaloria per päivässä. Hyvähän tämä näin on, ei siinä mitään. Kolmas päivä menossa, ihan hyvinhän tämä tähän asti on sujunut. Ainoat asiat mitkä mieltäni tällä hetkellä painavat lukeutuvat jälleen ruokaan. Kysymys kuuluu, että mitä ihmettä teen lauantai-illan tuoksinnassa, sillä totta kai minä haluan tuntea sen vapauttavan tunteen, kun alkoholi nousee päähän ja maailman ongelmat heitetään roskakorin syvimpään onkaloon, eikä jäljelle jää kuin minä ja minun nouseva humalani. Toinen kysymys, mikä on hieman kinkkisempi, koskeekin perjantaita, sillä olen aikoinani luvannut hieman kaukaisemmalle ystävälleni tarjota jäätelöt enkä haluaisi luistaa. Me sentään näemme niin harvoin.

Onko tämä itsensä ympäri puhumista? Sitä en minäkään tiedä.

Nähdään jälleen huomenna, sillä yritän postittaa teille ainakin joka toinen päivä tietoja dieettini etenemisestä (mikäli se onnistuu etenemään). Pidetään kuitenkin pää korkealla ja mieliala plussan puolella niin onnistumme. On aivan luonnollista toivoa nopeaa laihtumista ja on aivan luonnollista toivoa sen olevan mahdollistakin.

Nyt Ginny kuittaa, heittää repun selkäänsä ja kiitää opinahjoonsa!

1 comment:

kerro se kirjaimin, sillä sanojasi en kuule