Ginnys sweet fifteen

Aina huuleni kääntyvät yhä leveämpän hymyyn, kun huomaan kasan kommentteja. Toisaalta harmittaa, että aina te suloisuudet muistatte mua, mutta muistanko mä koskaan kertoa teille teidän kauneutenne ylivoimaisuutta? En, mutta asiaan tulee ratkaisu vain korjaamalla se ja sen teen.

Nyt vähän ajankohtaisempiin asioihin, mars! Täytän viisitoista maanantaina. Viisitoista vuotta elämästäni on kulutettu nauttien, katuen, nauraen, itkien, kapinoiden ja kulkien läpi eri tunteiden virran. Paljon on tehtykin, myös sellaista jota on tullut kaduttua useaan otteeseen, mutta minulla on tapana ottaa sellaiset tilanteet opetustuokioina. Ainakin ensi kerralla miettii kahdesti mitä tekee siinä tilanteessa. Välillä tuntuu, etten haluaisi vanheta. Haluaisin kirmata ystävieni rinnalla metsässä, pyöritellä pikkuautoja asiantuntevana ja livauttaa sille ala-asteen ihastukselleni hymyn suunpielestä. Haluaisin olla pieni ja viaton, vailla huolen häivää nykypäivästä. Mutta nautin myös tästä ajasta; olen itsenäisempi, ympäriltäni on karsiutunut huonompi seura omille teilleen ja tunnen olevani villi ja vapaa. En tiedä kumpi on parempi, villi ja vapaa vai pieni ja viaton. Rakastan kumpaakin tunnetta, ja ehkä juuri se tekee elämästä niin ainutlaatuista, kun voi sijoittua eri asemiin monenlaisten elämäntilanteiden myötä. Elän jokaisen päiväni täysillä, vaikkakin joskus vain 99 prosenttisesti. Yritän löytää asioiden kauniita puolia, sillä etsivä löytää ne. Erityisen ylpeä olen siitä pienestä seitsemäsluokkalaisesta, joka päihitti masennukseen taipuvan elämänsä ja siitä pienestä alakoululaisesta, joka näytti kiusaamiselleen monen vuoden jälkeen punaista valoa. Elämä on opetus, eikä kukaan tule sitä läpäisemään täysin, mutta niin kauan kuin ajastaan täällä nauttii voi elää rauhassa. Täytyy osata arvostaa vaihtoehtoja joita on, herättää henkiin kuivahtaneet ihmissuhteet ja mikä tärkeintä; rakastaa. Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin, niin on meilläkin puutteita, nimittäin rakkaudesta. Haluankin tämän romaanini päätteeksi lähettää jokaiselle teistä suuren virtuaalisen halin! Osittain en osaa iloita syntymäpäivästäni, en ole viettänyt niitä nyt kolmeen vuoteen ystävieni kanssa, lukuunottamatta viime vuoden yllätys synttäreitä, joista en varsin innostunut. Minulla on ollut pitkään omat tapani viettää synttäreitäni pienen ponin palleroiseni, railakkaan talliystäväni ja meidän omien juttujemme kesken. Maanantaina ajattelin tehdä poikkeuksen, kurvata skootterilla hyvän ystäväni luokse, ehkä jopa kutsua lisää porukkaa kuin normaaliin iltaamme, mutta ainakin yksi on varmaa: aion nauraa ja nauttia sydämeni pohjasta, sillä pian koittaa lähtö pitkälle ulkomaanmatkalle ja tulen ikävöimään ystäviäni. Tämä on hyvä tekosyy ihailla heidän hymyileviä kasvojaan ja kertoa heille vielä kuinka ihania he ovat. Rakkaus - tämä tunne saa minut jopa viettämään synttäreitäni, ainakin epävirallisella ilmauksella ("normaali iltamme").

Ja koska olen mestari hyppimään asioista toiseen, niin kerron vielä huomisesta sotasuunnitelmastani synttäri juhlien varalle. Juhlat ovat sukulaisilleni, joten kakkuja on kaksi minkä lisäksi pöydässä komeilee muita herkkuja (esim. voileipäkakut,kuivakakut,pikkuleivät jne.), joten luulette, että tämä ei ole helppo nakki. Päinvastoin! Kun vieraita on yli 20, niin eihän kukaan pysty tiirailemaan syömisiäni saatikka sitten kommentoimaan niistä, jos puolustaudun kertomalla kuinka olen juuri syönyt muhkean päiväruoan. ;)

..xoxo ♥

ps. pahoittelen metri postausta!