Thursday, 12 November 2009

How are you doing it?

Huooh. Joku ihanuus opettaa oksentamaan?
Haleja ja pusuja sille, sekä muillekin lopuille. Siis periaatteessa kaikille.

Tuesday, 10 November 2009

Zzzz...


Väsyttää, ei väsytä, väsyttää... Miten voi olla mahdollista kaiken kahvin ja energiajuoman jälkeen, kysynpähän vain. Pikaisesti loruiltuna voisin valoittaa sen verran, että sikailu on jäänyt sikseen, mutta puntarille asti en ole vielä ehtinyt lyllertää. Tänään alkoi heikottaa ennen kouluruokailua, vaikka olin jo käynyt sauhuilla ja juonut kahvia. Huomenna rankkaa liikuntaa tiedossa lisää, nimittäin sählyn muodossa! Ehkäpä omistan huomisen näkkäreille - terveellistä ja vähäkalorista! Nyt tämä kalorimagneetti lähtee nukkumaan!

ps. Olen ehtinyt korjata tekstistäni virheitä jo useamman kappaleen, joten ei tarvitse vaivautua mainitsemaan lopuista mahdollisista, kyllähän te nyt selvää saatte :)

Friday, 6 November 2009

I know how to use my inspiration.

Okei, päätin juuri pudottaa 5kg jouluksi. Sovittakoon näin, että 23. päivä täytyy olla puntarin kannateltavana viisi kiloa kevyempi taakka. Pitäisi aina ruveta kirjoittamaan yötä myöten, niin tätä inspiraatiota riittäisi. Toisaalta 1kk on pitkä aika. Sen voi ottaa kahdella tavalla; 1. Paljon aikaa laihduttaa, hieno juttu! 2. Voin tsempata ja laihduttaa enemmän kuin viisi kiloa. Toki voin myös feilata, mutten haluaisi edes ottaa sitä mahdollisten tapahtumien listaani. Minä joko laihdun -5kg tai lähden Japaniin kilpailemaan naisten sarjassa sumopainia.

Japanissa nähdään!

H e l p m e !



Väsyttää, aivan muuten vain. Keskiviikon ja torstain todellakin vietin kotikolossani, ja nyt taas sopivasti viikonlopun vietossa. Ei niin iloisin mielin välttämättä, sillä huomenna menemme veljeni syntymäpäivän kunniaksi syömään. *Hakkaa päätä seinään*.

Eli jos huomenna tulee vanha kunnon vitutus -postaus, niin osaatte jo varautua siihen. Mutta jos haluatte välttyä siltä, niin kertokaa vinkkejä mitkä auttavat teitä deletoimaan mössöt vatsoistanne. Tuntuu, että kaikkea on kokeiltu, eikä mitään auta. Joten, pliis pliis pliis!

Ps. Kohta lukija mittarini näyttää pyöreitä lukuja! Kiitoksia teille ;)

Wednesday, 4 November 2009

Have a nice day.


Väsymys, huono olo ja kaikken suurimpana jokin eriskummallinen tunne, joka on helpotuksen ja vitutuksen yhdistelmä. Oksensin hetki sitten syömäni marjat ja tunnen oloni mielettömän väsyneeksi ja voimattomaksi. Toisaalta, lähtipähän kaikki kaameat kalorit loputtomasta mahastani. Tämä on sitä kuuluisaa optimistista ajattelua. Koulupäivä saakoot rullata eteenpäin ilman minua, sinne en jalallanikaan astu näillä eväillä. Ei tarvitse syödä kamalaa kouluruokaa, kuunnella pitkästyttävää marinaa oppitunneilla... huoh, kyllähän tämä lista jatkuisi loputtomiin.

Mahakin sopivasti kurisee, ei tee mieli ruokaa eikä tarvitsekaan syödä. Kyllä elämä välillä osaa kulkijoitaan helliä!

Kiitos kommenteista, en tarkoittanut edellistä blogikirjoitusta kolauttamaan omaatuntoanne, enhän itsekään ole täällä niin ahkerasti. Se oli vain faktaa, tiedättehän. Pitäkää itsenne kurissa bellat, ei ruoka ole kaiken keskipiste, siispä unohtakaa se!

Sunday, 1 November 2009

Do you really think that I wouldn't see who you really are?


Hassua. Vallan ratkiriemukasta, sanoisinko. Hyvä on, huvittavaa ainoastaan. Ja niin mikäkö?

Aina, kun tunnen oloni surulliseksi ja kirjoittelen surullisia satuja teille, rakkaat lukijani, saan huomata, että vain ne pitkäaikaisimmat ystäväni (jos hekään vastaavat). Ei sillä, että haittaisi. Enhän minä teille kirjoita, vaan itselleni. Mutta ajattelinpa vain todeta tämänkin koomisen faktan.

Ja nyt, että te muutkin saisitte kommentoida vapain mielin.... tadaa, olen laihtunut kaksi kiloa! Kaksi kokonaista, onnen täyttämää kiloa! Voisin laulaa, hyppiä, tanssia! Sulan aina yhä uudelleen hymyyn ajatellesani asiaa (rakastan itseriittoisia hymyjä, etenkin omilla kasvoillani). Olen taas lähempänä sitä sydämellä merkittyä kohtaa vasemman puoleisessa taulukossa, jossa joskus olin. Paino sanalla joskus. Ja kohta uudelleen. Tai no..., hyvä on, myönnetään. Ja ehkäpä hamassa tulevaisuudessa voisin olla yhtä kevyt, kevyempi mutten kevyin. Mutta pointtini oli, kuka välittää? Tärkeintä on mistä itse pitää ja minkä kokee itselleen hyväksi.

Vaikka minulla olisi pyöreät nolla lukijaa (myönnetään,se kyllä saattaisi jo kirpaista) ja painaisin 49 kg, ollen silti lihavampi kuin suurin osa, niin kukaan ei välitä. Ellei ole itsekeskeinen mulkvisti ja tahdo verrata itseään muihin vain tunteakseen ylemmyyden tunnetta. Ja sellaisista persoonista ei todellakaan kannata välittää. Älkää tehkö mitään muiden vuoksi, älkää olko sitä mitä muut haluavat teissä nähdä, sillä silloin ette ole enää itsejänne.

♥: Ginny