Olen käynyt ahkerasti lukemassa kirjoituksianne, mutta omaa tuotantoa en saa millään aikaiseksi. Masentavaa. Erittäin masentavaa. Puntarikin on jäänyt ihmeellisesti rauhaan, mutta se ei tarkoita sitä, että onnistuisin tässä tavoitteessani. Siitä tulikin mieleen, että olen vauhdittanut painon pudotusta uuden harrastuksen myötä. Rullaluistelu on helppoa ja hauskaa, eikä edes tarvitse pukea eriskummallisia urheiluvaatteita ylle. Joka aamu viime torstaista asti olen käynyt rullaluistelemassa noin tunnin ajan, ja olo on mitä kevein! Täällä osat teistä ovat hieman huonokuntoisia, toiset taas sisältävät makoisia ylämäkiä, joten homma ei ainakaan käy liian helpoksi. Totta puhuen, tänäänkin tuntui etteivät jalat enää kanna ja riisuttuani rullikset meinasin kaatua. Jalkani ovat vieläkin aivan kuolleet vaikka tulin arviolta tunti sitten kotikolooni. Jatkan luistelua aina niin pitkään, että olo on kuin zombiella, turta ja kuollut. Ehkä se on vain hyvä, tiedänpähän ainakin tehneeni kaikkeni tämän eteen... Oikeastaan, hypätäkseni asiasta sadanteen, googlailtuani muutaman kuvan ja törmättyäni tähän upeaan, vaikkakin nimettömään neitokaiseen, en voinut enää tuntea pulaa ideoista ja niiden toteuttamisesta. Hänen tapansa hymyillä sulattaa jäätyneimmänkin sydämen, moista keijua ei voi estää valaisemasta aamupäivän mietteitäni. Noilla ulkoisilla ominaisuuksilla ei voi kuin malliksi päätyä. Kertokaa, jos tiedätte tämän sulokkuuden nimen!Hugs & kisses !
Ps. Tunti rullaluistelua kuluttaa noin 640 kaloria ;)
