Väsymys, huono olo ja kaikken suurimpana jokin eriskummallinen tunne, joka on helpotuksen ja vitutuksen yhdistelmä. Oksensin hetki sitten syömäni marjat ja tunnen oloni mielettömän väsyneeksi ja voimattomaksi. Toisaalta, lähtipähän kaikki kaameat kalorit loputtomasta mahastani. Tämä on sitä kuuluisaa optimistista ajattelua. Koulupäivä saakoot rullata eteenpäin ilman minua, sinne en jalallanikaan astu näillä eväillä. Ei tarvitse syödä kamalaa kouluruokaa, kuunnella pitkästyttävää marinaa oppitunneilla... huoh, kyllähän tämä lista jatkuisi loputtomiin.
Mahakin sopivasti kurisee, ei tee mieli ruokaa eikä tarvitsekaan syödä. Kyllä elämä välillä osaa kulkijoitaan helliä!
Kiitos kommenteista, en tarkoittanut edellistä blogikirjoitusta kolauttamaan omaatuntoanne, enhän itsekään ole täällä niin ahkerasti. Se oli vain faktaa, tiedättehän. Pitäkää itsenne kurissa bellat, ei ruoka ole kaiken keskipiste, siispä unohtakaa se!
" Pitäkää itsenne kurissa bellat, ei ruoka ole kaiken keskipiste, siispä unohtakaa se! "
ReplyDeletetuon muistaminen auttaa aina, pitäisi melkein tatuoida se jonnekkin ;___;
p.s. pidän blogistasi
must tuntuu just nyt aivan samalta >: kyl me selvitään ♥ niimpä, kumpa en vaa kelais ruokaa =( tsemiä mussu!
ReplyDeleteIhana Ginny, u can do it!
ReplyDelete(tiesitkö, olin Pottereissa vähän pettynyt ettei Ginnystä tehty anaa :D se vaan ois sopinut juoneen mun mielestä mahtavasti ja sit Harry ois pelastanut sen ja aah.)
Frea;
ReplyDeleteKiitos huimasti, petyin vähän ko huomasin ettet kirjoittele blogia, näin on "vähän" vaikia vastailla. Mutta kuitenkin, tatuointi ois hyvä. Mieluiten ottaan, näkis aina kun kävelis peilin luo niin eipä ainakaan unohtais omia periaatteitaan. ;D