Must get over it.

Jostain syystä mä haluaisin muuttaa niin monia asioita mun elämässä. Muutakin kuin mahaa. Haluaisin pois täältä, aivan toisaalle. Olisi ihanaa muuttaa, tuntea uusien tuulien puhaltavan ja painaa kengänjäljet tuntemattomaan asfalttiin. Mutta uusia mahdollisuuksia, onko musta toteuttamaan niitä? En jaksa samoja naamoja, joita rakastan. Nämä kotoisat huoneet ovat vanhentuneet. Vaihtelu olisi kaikki mitä tarvitsen. Silti se ei oikeuta tekemään virheitä, joita nyt tiedostan. Haluaisiko joku tulla purkamaan magneetin jääkaapistamme?

Mood: A-w-e-s-o-m--e

Viime viikko sujui (kait) siedettävissä mitoissa 800 kalorin varjolla, nyt vuorossa on 700. Ainakaan vielä en ole ylittänyt tuota maagista rajaa, juhuu. Nyt olisi varaa syödä enää 400 kaloria, mikä riittää sopivasti illalliselle. Nyt on tällainen pikapostaus, mutta kun aika ei riitä treenien ja muiden ei-niin-kivojen juttujen parissa (esim. koulu, yäk...).
Joka tapauksessa, ajattelin tänää kuvailla hieman itseäni ja (jos) kun olen laihtunut, pystyisin vertaamaan niitä kuvia toisiinsa, jännää eikö. Se ainakin motivoisi, toisin kuin puntariin jämähtäneet samat numerot. Ehkä se vain kuuluu alun koettelemuksiin, kun selviän näistä kaikki kauneus on edessä päin, muistaakseni. Kaikesta on niin kauan aikaa, kohta voin julistaa eläneeni vuoden yhteiseloa Anan kanssa, melkein puoli vuotta sitten olin elämäni kunnossa, vain muutaman kilon päässä taivaasta.
En usko taivaaseen, mutta jos se olisi olemassa, se olisi ehdottomasti tunne. Se olisi valtaisa euforian aalto, joka pyyhkäisee ylitse tuoden rakkautta ja onnea. Juuri sitä kaikkea mitä me eniten tarvitsemme. Minun anoreksian sävyttämä taivaallinen hetkeni olisi se päivä, jolloin olen alle 50kg. Jos sen täytyisi olla todellinen hetki ilman taka-ajatuksia, se olisi jotain kaunista, jota en unohtaisi. Vielä en tiedä mitä, ehkä kenties lapsen saaminen tai jokin vastaava elämän suuri ihme. Parempi kun ei tiedäkään, olen onnellisempi kun yllätyn positiivisesti. Muistin juuri, että oikeastaan, eihän tämä elämä ole lainkaan hullumpaa.

Good morning

We'll do it all
Everything
On our own

We don't need
Anything
Or anyone

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?

I don't quite know
How to say
How I feel

Those three words
Are said too much
They're not enough

Forget what we're told
Before we get too old
Show me a garden that's bursting into life

Let's waste time
Chasing cars
Around our heads

I need your grace
To remind me
To find my own

Forget what we're told
Before we get too old
Show me a garden that's bursting into life

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?

Up in the clouds, I'll be higher than ever !

Ana - hot, Fattie - not.

Tänään oli ruokalistalla kiinalaista ruokaa. Tulipahan vain mieleen, että ei ole lainkaan ihme, että aasialaiset ovat niin pikkuruisia kuin eihän sellaisilla tikuilla melkein mitään saanut suuhun tungettua. Eipä sillä että olisi tarvetta enempää ahtaakaan...



On tässä tullut vähän pohdittua muutakin kuin tikuilla syömisen seurauksia, nimittäin sitä, että silloin aikanaan (ah, kultaiset muistot ♥) kun olin 50kg'n tienoilla niin saatoin pärjätä monta päivää 200-400 kalorilla eikä tehnyt riipaisevan pahaa katsella vierestä muiden mässytystä. Mitä jos sitä vain totuttaisi itsensä ruokavalioon, joka koostuisi esimerkiksi 400-600 kalorista päivässä? Onhan näitä hullutuksia ennenkin pystyyn väsätty, joten kaikki on kokeilemisen arvoista. Lupaan ja vannon (tämäkin on kuultu aiemminkin...) jatkaa tämän viikon 800 kalorin toleranssilla ja tiputtaa satasella aina joka maanantai-aamu, kunnes on aika elää 500 kalorilla. Kyllä se vielä tästä lähtee, tsemppiä itseni lisäksi teille kaikille, vaikka olen jo kerran ollut lähellä ihannepainoani (48-49kg), niin ei tämä touhu tunnu luistavan. Luulisi, että kun kerran on tuntenut vähänkin kevyemmän olon ihanuuden niin olisi motivaatiota edes 0,0001%, mutta silti sitä väin päivä päivältä plötsistyy yhä enemmän. Päässä vikaa, niin mahakin kasvaa.


hugs&kisses !


ps. kohta koittaa blogin muodonmuutos, olen niin kyllästynyt tähän. tahdon aloittaa uuden sivun elämässäni, kuten myös täällä elämäni "keskipisteessä" bloggerissa.
pps. elämä on jotenkin nyt vain kivaa, ainakin tämä hetki on sitä itseään. tahdon löytää itseni uudelleen.