It's all a part of me

Päivityksiä on tullut pyöreät nolla, koska olen yrittänyt viime päivät setviä ajatuksiani ja hyväksyä itseäni sellaisena, jota oikeasti taidankin olla. Tämä mysteerinen kohde, johon mieleni on pureutunut ehkä jopa enemmän kuin on hyväksi havaittua, on nimeltään anorektikon anorektinen elämä. Minä, anorektikko? Ainakin pari päivää sitten luulin niin. Minähän vain laihdutin ylimääräisiä kilojani poissa, enhän minä nyt sentään sellainen olisi...

Joidenkin asioiden myöntäminen vie paljon aikaa, mutta joskus, kun käyttää paljon aikaa pureutuakseen tiettyyn asiaan, löytää sellaisia puolia joita ei lyhyellä aikavälillä olisi huomannut. Saatan ehkä olla sairas, mitä nimitystä en mielelläni asiasta käytä, mutta olen myös laittanut merkille, että olen muuttunut sosiaalisemmaksi. Vastoin kuin yleisiä luuloja, on minun kohdallani pyörähtänyt jumittunut kuvio ympäri. Osittainen syy on, että siten voin välttää ylimääräisiä ruokamääriä, mutta ennen kaikkea, olen erilaisia sieluntuotoksia lukiessani huomioinut, kuinka suurin osa kaipaa kupsahtanutta elämäänsä sosiaaliselta puolelta. Ja kaikkein vähiten haluan ajautua siihen. Täytyy muistaa, että tämä on vain tavoite. Ei elämäntyö, jonka parissa jokainen hetki kuuluisi viettää. Siispä kehotankin teitä, kaikista epäluuloistanne huolimatta ottamaan luurin kauniiseen käteenne ja pirauttamaan sille kamulle, joka jo viime viikolla kyseli kuulumisiasi. Koettakaa häätää perhoset vatsastanne, sillä jos nyt ette korjaa ystävyyssuhteitanne, niin milloin sitten?

Vaikka hypinkin kahden asian väliltä, enkä siirtynyt sulavasti aiheesta toiseen, niin esitän vielä pointtini. Olen hyväksynyt asian, olen se A:lla alkava, valtaväestön inhokki, ylipainoisten mollattava, mutta ennen kaikkea; minä itse. Muuttaako se luonnettani? Ei. Muuttaako se suhtautumistani asioihin? Ei. Tulenko moraalittomaksi, jos ajattelen edes hetken itseäni, ja otan valtaa asioihini? Ei.

Ps. I love you! ♥

Ginnys sweet fifteen

Aina huuleni kääntyvät yhä leveämpän hymyyn, kun huomaan kasan kommentteja. Toisaalta harmittaa, että aina te suloisuudet muistatte mua, mutta muistanko mä koskaan kertoa teille teidän kauneutenne ylivoimaisuutta? En, mutta asiaan tulee ratkaisu vain korjaamalla se ja sen teen.

Nyt vähän ajankohtaisempiin asioihin, mars! Täytän viisitoista maanantaina. Viisitoista vuotta elämästäni on kulutettu nauttien, katuen, nauraen, itkien, kapinoiden ja kulkien läpi eri tunteiden virran. Paljon on tehtykin, myös sellaista jota on tullut kaduttua useaan otteeseen, mutta minulla on tapana ottaa sellaiset tilanteet opetustuokioina. Ainakin ensi kerralla miettii kahdesti mitä tekee siinä tilanteessa. Välillä tuntuu, etten haluaisi vanheta. Haluaisin kirmata ystävieni rinnalla metsässä, pyöritellä pikkuautoja asiantuntevana ja livauttaa sille ala-asteen ihastukselleni hymyn suunpielestä. Haluaisin olla pieni ja viaton, vailla huolen häivää nykypäivästä. Mutta nautin myös tästä ajasta; olen itsenäisempi, ympäriltäni on karsiutunut huonompi seura omille teilleen ja tunnen olevani villi ja vapaa. En tiedä kumpi on parempi, villi ja vapaa vai pieni ja viaton. Rakastan kumpaakin tunnetta, ja ehkä juuri se tekee elämästä niin ainutlaatuista, kun voi sijoittua eri asemiin monenlaisten elämäntilanteiden myötä. Elän jokaisen päiväni täysillä, vaikkakin joskus vain 99 prosenttisesti. Yritän löytää asioiden kauniita puolia, sillä etsivä löytää ne. Erityisen ylpeä olen siitä pienestä seitsemäsluokkalaisesta, joka päihitti masennukseen taipuvan elämänsä ja siitä pienestä alakoululaisesta, joka näytti kiusaamiselleen monen vuoden jälkeen punaista valoa. Elämä on opetus, eikä kukaan tule sitä läpäisemään täysin, mutta niin kauan kuin ajastaan täällä nauttii voi elää rauhassa. Täytyy osata arvostaa vaihtoehtoja joita on, herättää henkiin kuivahtaneet ihmissuhteet ja mikä tärkeintä; rakastaa. Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin, niin on meilläkin puutteita, nimittäin rakkaudesta. Haluankin tämän romaanini päätteeksi lähettää jokaiselle teistä suuren virtuaalisen halin! Osittain en osaa iloita syntymäpäivästäni, en ole viettänyt niitä nyt kolmeen vuoteen ystävieni kanssa, lukuunottamatta viime vuoden yllätys synttäreitä, joista en varsin innostunut. Minulla on ollut pitkään omat tapani viettää synttäreitäni pienen ponin palleroiseni, railakkaan talliystäväni ja meidän omien juttujemme kesken. Maanantaina ajattelin tehdä poikkeuksen, kurvata skootterilla hyvän ystäväni luokse, ehkä jopa kutsua lisää porukkaa kuin normaaliin iltaamme, mutta ainakin yksi on varmaa: aion nauraa ja nauttia sydämeni pohjasta, sillä pian koittaa lähtö pitkälle ulkomaanmatkalle ja tulen ikävöimään ystäviäni. Tämä on hyvä tekosyy ihailla heidän hymyileviä kasvojaan ja kertoa heille vielä kuinka ihania he ovat. Rakkaus - tämä tunne saa minut jopa viettämään synttäreitäni, ainakin epävirallisella ilmauksella ("normaali iltamme").

Ja koska olen mestari hyppimään asioista toiseen, niin kerron vielä huomisesta sotasuunnitelmastani synttäri juhlien varalle. Juhlat ovat sukulaisilleni, joten kakkuja on kaksi minkä lisäksi pöydässä komeilee muita herkkuja (esim. voileipäkakut,kuivakakut,pikkuleivät jne.), joten luulette, että tämä ei ole helppo nakki. Päinvastoin! Kun vieraita on yli 20, niin eihän kukaan pysty tiirailemaan syömisiäni saatikka sitten kommentoimaan niistä, jos puolustaudun kertomalla kuinka olen juuri syönyt muhkean päiväruoan. ;)

..xoxo ♥

ps. pahoittelen metri postausta!

This day gave me reason to smile

Päivä avautui ihanan lämpimänä, ja mielialanikin on ollut sen mukainen. En ole murehtinut niin paljon syömisiäni, kun niitä ei ole ollut lähes lainkaan. Unohtakaa eilinen valitukseni - olin vain niin väsynyt ja se purkautui turhamaisena vikinänä asiasta, johon vain minulla on valtaa vaikuttaa. Aina en oikein taida ymmärtää itseäni. Ehkä se on osittain hyväkin piirre, tai kuka tietää.Lähdemme taas vaihteeksi kohti mummolaa ja lähtö ajoittautuu pahaonnisesti torstaille, joten pitää nyt katsoa, että mitä teen loppuviikon kanssa. Tänään ja huomenna tyydyn 300 kaloriin, mutta loppuviikon saldoa en virallista. Syön niin vähän kuin mahdollista.

Lähes tunti on vierähtänyt selaillessani erilaisia sivustoja, joissa ääneensä ilmoille kajauttavat niin syömishäiriöiset kuin sitä vastaankin olevat henkilöt. Aika mielenkiintoista luettavaa, sanoisinko. Ensin ketjun aloittaja korjaa sh:en kauneusihanteita, kunnes joku muu sanoo, että ketjun aloittaja vain pahentaa tilannetta sekä pari syömishäiriöistä kertoo elämänlaatunsa olleen joko hyvä taikka huono. Kuullostaa kuivalta, mutta minuun moinen viihde uppoaa.

Viime aikoina en ole oikein jaksanut kirjoittaa ja silloin kun olen kirjoittanut, niin juttuni ovat sijoittuneet surkeimpien luokkaan ja olleet pituudeltaan olemattomia. Näin kesäisin ei jaksaisi vain kuluttaa penkkiä täällä sisällä, joten viettäkäähän tekin oikein ihanaa kesää ja nauttikaa vielä, kun on lämpimiä säitä ♥

Tears keep fallin'

Kuukausi. Siitä on jäljellä enää 8 päivää. Viisi kiloa on tippunut osittain pois, mutta se ei riitä. Suolaset kyyneleet muodostaa mun poskelle kuuman vanan. Maistan pisarat huulillani. Niistä ei juolahda mieleen suolainen meri, vaan viha. Säälittävä - sitä minä olen, enemmän kuin muut. Enemmän kuin pitäisi. Kaikki vahvuuteni valuu niiden mukana pois. Näkökenttäni sumentuu... ainakaan en näe sitä ihraa minkä peitossa piileskelen, mutta peitossa ovat myös maidonvalkeat luut. En osaa kirjoittaa. Haluan pois - jonnekin missä kukaan ei näe liikakilojani hyllymässä.

Antakaa anteeksi etten ole sitä mitä pitäisi. Ainakin yritän, mutta sekin on turhaa, kun en ylety tavoitteisiini. Yritän loppuun saakka, en ole luovuttaja, ainoastaan häviäjä. Lupaan syödä vain kolmesataa kaloria päivässä tämän viikon loppuun saakka, sen jälkeen nähdään olenko nostanut sijoitustani viimeiseltä sijalta.

Tuntuu... en itsekään tiedä mitä sisälläni tunnen.
Surua. Tuskaa. Epäonnistumista.
Kiitos Ginny, kun olet niin idiootti sekä lihava - nyt joudut kärsimään siitä.

Failed story

Ensinnäkin, suuren suuri kiitos ja hali kaikille viidelletoista seuraajalleni! Teidän läsnäolonne ansiosta jaksan kulkea vaa'alle toiveikkaana tulevasta numerosta ja te olette suuri inspiraationi lähde. Halit kaikille<3

Ja toiseksi, en pääse aloittamaan uusinta dieetti ohjelmaani näin alkuviikosta, sillä olemme mummini luona, joten on itsestään selvyys ettei se onnistu. Eilen söin niin paljon, etten edes kehtaa listata niitä! Enkä usko, että tämä tila tosiaan riittäisi kaikkien ahmittujen ruokien listaamiseen. Huoh. Kesäkuuta on jäljellä enää pari viikkoa, ja kolme kiloa pitäisi saada tiputettua. Arvaatko kahdesti, että masentaako? KYLLÄ.

Ginny kuittaa.

Shock

Järkytys. Ilo. Epäusko.

Mun aamu alkoi hyvin, toisin kuin mun kolmesta ensimmäisestä sanasta uskoisi. Mä olin laihtunut, ja kun mä sanon sen, mä myös tarkoitan sitä sen syvimmässä merkityksessä.

Aamuni alkoi varsin normaalisti väsymyksen puitteissa, ja kun pitkästä aikaa kampesin itseni puntarille päästin tuhahduksen. 59 kg, no johan on... Pyyhittyäni viimeisetkin unihiekat mun silmistä saatoin tuijottaa mokomaa numeroa hämääntyneenä. Eihän se ollutkaan mikään vitonen, vaan nelonen! Hypähdin puntarilta pois, ja sitten takaisin. 49 kilogrammaa - tämän luvun vuoksi olen taistellut riivaavia mielihalujani vastaan, työntänyt pois kaikki mielikuvat herkuista ja niiden sijaan nauttinut vähäkalorisen ruokailuhetken. Palkinto, jota olin niin hartaasti odottanut. Tiedän varsin hyvin, että luku oli vain jojomainen hypähdys alaspäin, sillä huomen aamuna tiedän näkeväni suuremma luvun. Näinhän käy jokaiselle, mutta myös jokainen tietää, että tasan samaan lukuun ei pysty lihomaan edes kokonaista joulukinkkua syömällä. Okei, no ehkä sillä pystyisikin, mutta ymmärsitte pointtini. 2468-dieetti on sujunut odotettua paremmin. Onnistuin 200,400 ja toivottavasti myös tämän päivän 600 kalorin tavoitteessa. Viimeisin määrä kaloreita on aivan järkyttävä, sen vuoksi olenkin koko aamun yrittänyt syödä jotain pientä, että saisin moisen summan kasaan. Toivottavasti en liho tuollaisesta määrästä sekä huomisen 800 kalorista. En kyllä usko, sillä jos dieetin tarkoitus on nopeuttaa aineenvaihduntaa niin uskoisin sen myös täyttävän norminsa. Joku herttainen ihminen, joka on tällaiseen dieettiin aikoinaan onnistuneesti sotkeutunut, niin olisitko ihana ja kertoisit kuinka se onnistui?! :')

Tästä uudesta villityksestäni innostuneena ajattelin jatkaa samaan malliin ensi viikollakin. Joten väsäsin kasaan tällaisen suunnitelman pääni menoksi seuraavan viikon ja loppuviikon varalle. Lähdemme viikonlopun viettoon mummolaan, joten täytyy vain pitää sellainen raja, että niin vähän kuin mahdollista - kuten tunnettua, mummit ovat kovia tuputtamaan nameja.

Torstai - 600 cal
Perjantai -800 cal
Lauantai & sunnuntai - mahd. vähän
Maanantai - 200 cal
Tiistai - 300 cal
Keskiviikko - 500 cal

Ja loppuviikon suunnitelman esittelen myöhemmin, sillä itsekään en taida vielä tietää sitä.
Taas saitte kiusaksenne metri postauksen, halit teille, jotka jaksoitte lukea loppuun saakka!

2468 - sounds great, doesn't it?

Yhtä äkkiä surffaillessani (yllätys yllätys) pitkin poikin internettiä törmäsin taas vanhaan tuttuuni. 2468 dieetti on ollut ennenkin päällä, vaikka se jäikin aikoinaan pelkäksi pohjanoteeraukseksi, mutta nyt ajattelin yrittää uudelleen. Olen syönyt yhden leivän (64 kaloria) ja päivilliseen varaan loput 136 kaloria. Pieni liekki toiveesta laihtua suurenee päivä päivältä, enkä tunne oloani enää maailman suurimmaksi epäonnistujaksi. Kyllä minäkin tähän pystyn. Ehkä askel kerrallaan, mutta jos se vaatii sen, niin sitten minun täytyy kulkea eteenpäin tässä hitaasti ja varmasti sekä ennen kaikkea pää pystyssä. Tämän päivän sotasuunnitelmani sisältää vielä sangen taktisen kotoa poistumisen ruoka-ajaksi. Tähtään hevostalleille singahdukseni kello kolmen tienoille, jolloin äitini todennäköisesti tulla huristelee autollansa kotiimme ja alkaa kokkailla lounasta. Tultuani kotiin voin syödä pienen annoksen kaikessa rauhassa. Mikäli yksinäinen ruoka tuokioni ei onnistukaan, syön joka tapauksessa vähän ja kerron kuinka tallille oli tuotu omenoita suuri kasa ja innostuneena söin niitä mielin määrin. Olen niin perso omenoille, että tuo juttu menee sataprosenttisen varmasti läpi.

Sain yhden uuden kommentin eikä se ollut ihan mikä tahansa kommentti. Eräs anonyymi henkilö kirjoitteli niin kivasti kehunsa ja kannustuksensa, että saisi nyt luvan ilmiantaa itsensä, että voisin hukuttaa hänet kiitoksiin. Halit sulle, kuka ikinä sitten oletkaan! =)

Control is all I need

Tänään mä voin ylpeänä esitellä ahkeruuteni tuotoksia, sillä oon käynyt shoppailemassa vaikka ja mitä aina vaatteista koulutarvikkeisiin. Kohta mulla onkin kaikki kamat kasassa kielimatkaa varten, mikä on sinänsä ihme, kun olen se viimeisen minuutin neiti. Ostin lentokoneeseen matkalukemiseksi Stephenie Meyerin Eclipsen, josta on kovat odotukset ilmassa sillä olen lukenut jo aikoja sitten kaksi vanhempaa osaa, ja pidin niitä mukaansa tempaavina ja jännittää jo odottaa, että jäänkö Eclipsen koukkuun kiinni. Mukaani tarttui myös matkapäiväkirja, jota harjoitin jo viime kesän matkallanikin. Suunnittelin tekeväni scrab bookin eli leikekirjan kielimatkani tapahtumista. Se on oiva tapa syventyä hetkeksi kultaisiin muistoihin, mutta tällä hetkellä odotan eniten itse reissua. Kolme viikkoa polttavan auringon alla patistaa liikkumaan ja laihduttamaan ahkerasti, ja voin sanoa, että näillä näkymin -5kg kesäkuussa näyttää onnistuvan. Viime viikolla laihduin kilon, ja pyrin jatkamaan vielä reippaampaan tahtiin. Kiitos tsempeistänne, ilman niitä en jaksaisi :)

Leikkasin nurmikon ja meidän piha kun ei kooltaan mikään pikkuruinen ole, niin siinäkin kyllä kalorit sauhusivat. Kaiken kukkuraksi saan 10 euroa, kun vaivaudun ajelemaan koko pihan eli kesän ensimmäinen kesätyö kymppi tienattu! Vielä pitäisi käydä ratsastamassa ja loppuilta menee tallilla - ainakin toivon mukaan. Minulle ei sovi vapaa-aika. Se saa kaltaiseni heikon ihmismielen hairahtumaan jääkaapin viettelyksiin. Ja se ei ole mitenkään hyvä asia. Mutta hyvää on se, että olen alkanut yhä paremmin kontrolloimaan syömisiäni. Hitaasti, mutta varmasti kohti kauneutta...

Ja voin ilmoittaa toisestakin ylpeyden aiheestani ellette sitä vielä huomanneet. Eli nyt on päässyt käymään niin hullusti, että jopa kymmenen (!) lukijaa halajaa lueskella minun kirjoituksiani. Nyt tunnen sekä häkellystä että iloa (suurimmaksi osaksi iloa, älkää huoliko ;>), mutta kiitos kaikille ja rakastan teidänkin blogejanne!

Someone has stolen my words

Olen käynyt ahkerasti lukemassa kirjoituksianne, mutta omaa tuotantoa en saa millään aikaiseksi. Masentavaa. Erittäin masentavaa. Puntarikin on jäänyt ihmeellisesti rauhaan, mutta se ei tarkoita sitä, että onnistuisin tässä tavoitteessani. Siitä tulikin mieleen, että olen vauhdittanut painon pudotusta uuden harrastuksen myötä. Rullaluistelu on helppoa ja hauskaa, eikä edes tarvitse pukea eriskummallisia urheiluvaatteita ylle. Joka aamu viime torstaista asti olen käynyt rullaluistelemassa noin tunnin ajan, ja olo on mitä kevein! Täällä osat teistä ovat hieman huonokuntoisia, toiset taas sisältävät makoisia ylämäkiä, joten homma ei ainakaan käy liian helpoksi. Totta puhuen, tänäänkin tuntui etteivät jalat enää kanna ja riisuttuani rullikset meinasin kaatua. Jalkani ovat vieläkin aivan kuolleet vaikka tulin arviolta tunti sitten kotikolooni. Jatkan luistelua aina niin pitkään, että olo on kuin zombiella, turta ja kuollut. Ehkä se on vain hyvä, tiedänpähän ainakin tehneeni kaikkeni tämän eteen... Oikeastaan, hypätäkseni asiasta sadanteen, googlailtuani muutaman kuvan ja törmättyäni tähän upeaan, vaikkakin nimettömään neitokaiseen, en voinut enää tuntea pulaa ideoista ja niiden toteuttamisesta. Hänen tapansa hymyillä sulattaa jäätyneimmänkin sydämen, moista keijua ei voi estää valaisemasta aamupäivän mietteitäni. Noilla ulkoisilla ominaisuuksilla ei voi kuin malliksi päätyä. Kertokaa, jos tiedätte tämän sulokkuuden nimen!

Hugs & kisses !

Ps. Tunti rullaluistelua kuluttaa noin 640 kaloria ;)

Have you seen my inspiration?

Etsintäkuulutan inspiraationi. Se on hävinnyt kuin tuhka tuuleen! Ensin täytyi hakea joku kuvan tapainen, että sain edes kirjaimia näpyteltyä valkeaa näyttöä koristamaan. Löytöpalkkioksi voin luvata virtuaalisen halin :)

---

Todistus laski hieman (ka 8.6), mutta olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen saamiini numeroihin, ja jopa matemaattiset aineet päättivät pysyä samoissa luvuissa. Käytösnumero laski kahdeksikkoon, mutta turha valittaa, itsehän olen sen aiheuttanut - ensi vuonna ajattelin nostaa sen takaisiin yhdeksikköön. Hyviä keinoja olisivat luultavasti suun siivoaminen ja ajoissa oleminen.

---

Ja esittelenpäs seuraavan aiheeni: -5kg kesäkuun aikana feat. http://doyoulikeitenoughtowearit.blogspot.com/!

Ja eipä tästä paljoa tarvitse selitelläkään. Ehdin muotoutua kauniimmaksi sopivasti ennen matkaani Etelän aurinkoon, mutta mikä tärkeintä: tästä tulee älyttömän hyvät fiilikset. Jo pelkästä suunnittelusta nousee huulille sellainen hymy, että johan huulet kohtaavat pian korvani. Tuntuu vain niin hyvältä, aivan ilman syytä. Tuntuu kuin se olisi jotenkin väärin tässä kiireisessä nykymaailmassa. Ei sen väliä, mikään syytös tekemästäni vääryydestä ei saa tätä hymyä katoamaan, koeta vaikka...