En jaksaisi lukea uusimmista päivityksistä katkeruutta ja kyyneliä. En jaksaisi liimailla laihojen naisten kuvia vihkooni. En jaksaisi sivuuttaa ruokaa. En vain yksinkertaisesti jaksa.

Have fun, stay thin !

Jos kysyttäisiin nyt, että miltä minusta tuntuu, en voisi saada suustani oikeaa vastausta. Tasaista, normaalia, lisää yritystä? Luultavasti tältä, vaikken sitä päin naamasi myöntäisikään. Olotilani on lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailtuna neutraali. No commets. Paitsi, että haluaisin näyttää kuvan Adriana Limalta, ei muuta. Normipäivä.

Tämän viikon vietän TETin merkeissä, ensi viikko kuluu lomasta nauttiessa eikä syömisille tule kuulumaan hyvää. Kaipaan kipeästi niitä raivostuttavan ihania rutiineja arjesta, mikä tarkoittaa, sitä että lomaviikon aikaiset syömiseni ovat päin kauheinta helvettiä. Millä keinoilla te saatte pidettyä itsenne kurissa? Voisin jopa tehdä lupauksen kirjoittaa omaan ruokapäiväkirjaani joka ikinen päivä tästä hetkestä lähtien loman loppuun saakka, ehkäpä se lisää motivaatiota, kun viereiseltä sivulta tuijottavat hoikat naiset, jotka näkyvät jokaisessa kiiltokannellisessa läpyskässä. Ah, parhaita lehtiä ikinä, parasta thinspirationia. Mikään ei voita naistenlehtien muotikuvia, paitsi niiden tähtitieteelliset hinnat. Kuka idiootti niistä maksaa minun lisäkseni niin huikeita summia! Hyvä on, jätän syyllistämisen niille, jotka eivät vaivaudu katsomaan heitä kaunokaisia vaan kuluttavat suurimman osan lyhyeksi jäävästä elämästään pikaruokalan vakiopöydässä tiskin lähellä, nuuhkien keittiön ovesta kantautuvaa hajua, kuunnellen rasvan tirinää eivätkä he tyhmyydessään huomaa suurenevia vaatekokoja.



Anyway,have fun, stay thin my darlings! ♥
Sincerely yours, Ginny.

I'm addicted picture of you

Olipa kerran tylsä sunnuntai-iltapäivä, jonka aikana ruuhkautin hakupalvelimia etsimällä eri mallien kuvia. Löytyihän niitä, mutta eniten minun silmiäni miellyttää paljon kohistu Keira Knightley. Hän todellakin vastaa itse täydellisyyttä! Siispä saatte nauttia Keiran täyteisestä kuvapostauksesta, sillä tällä hetkellä tuntuu, että kaipaan pelkkää thinspirationia. Eikä se koskaan ole pahitteeksi ;)










Huoh, katsokaa noita solisluita..., mutta kauas on pitkä matka ja tämä kyllä antaa lisää vauhtia. Koettakaa jaksaa suloisuudet! XOXO, Ginny

ps. Kiitos uudelle lukijalle, kiitos oikeastaan teille kaikille - ilman teitä ei blogini olisi mitään! Kiitos ♥♥

Seize the day

Kerroinhan teille rakkaat lukijani, että olen uuden dieetin pauloissa viettänyt koko eilisillan. Tänä aamuna se riemu vasta ratkesi, kun astuin vaa'alle kaksi kiloa kevyempänä. Olen ollut koko aamun yhtä hymyä, tällaista tsemppiä en osannut odottaa. Voisin harkita viikoittaista neste dieettiä, ja muutoin syödä tietyn määrä ruokaa... Hmm, täytynee katsoa mihin päädyn.

Kopioinpa hyyyvin salakavalasti eräältä ystävättäreltäni linkin, joka johdatti vallan mainiolle kalorin laskenta sivustolle. Jos syön seuraavasti taulukon osoittamalla tavalla tulen laihtumaan kolmessa viikossa neljä kiloa. Kuullostaa upealta, eikö totta? Ja jotta tekin pääsisitte hajulle nopeasta painon pudotuksesta: http://www.healthyweightforum.org/eng/calculators/calories-required/


1. - 589 cal
2. -571 cal
3. -553 cal

Kiitän ja kumarran, koettakaa jaksella!
XOXO, Ginny

Light as a feather, floating on air !

Lupasinko kirjoitella ahkerasti? Hups, sinne jäi. Nyt lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon! Tällä hetkellä muutenkin kaipaan tukea, sillä uintiviikkoihin on arviolta kuukausi aikaa eikä elopainoni ole kovin iloinen kerrottava. Siispä en mainitse siitä halaittua sanaakaan.

2468 sujui mainiosti, jopa ylihuolehtivaiselta äidiltäni se jäi noteeraamatta eli rivien välistä luettuna se tarkoittaa loistavaa suoritusta. Ah, kyllä kiitos. Huominen saakoon sujua otsikolla Nestedieetti, mikä meinaa sitä, että ruokavalioni koostuu pelkistä nesteitä. Kuullostaa enemmään kuin hyvältä, melkeinpä fantastiselta sanoisinko. Tuntuu hyvältä nyt, kun olen saanut kaiken elinvoimani ja motivaationi takaisin. Pikku hiljaa kipusin (tai vajosin, tiedä sitten, mitä nämä läskipallerot kritisoivat tekstejäni) takaisin tähän maailmaan, jota ei voi hohtoisaksi sanoa. Kukaan ei ole koskaan tarpeeksi laiha, tarpeeksi kaunis, tarpeeksi mitään. Minulla on yhä sama tavoite, välillä toivon olevani laihempi, mutta minä haluan olla jotain. Ja itsekään en tiedä mitä se jotain on. Löydän sen sitten, kun se tulee vastaan. Ehkä huomaan sen kulkeneen ohi silloin, kun on liian myöhäistä. Riskipeliä - sitä elämäni on. Lopetan sitten, kun tuntuu hyvältä. Reitti kohti 'hyvää' on takkuinen ja raskas, mutta kun saavuttaa jotain upeaa ja kaunista, ei voi olla kärsimättä.

Kauneuden eteen täytyy kärsiä. XOXO, Ginny.

I'm so in trouble now, can't you see it?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun olet niin lähellä unelmaasi? Se tunne, kun vain sormenpäitäsi venyttämällä yltäisit siihen, koskettaa sen pehmoista pintaa ja hukuttautua tuutulauluihin. Joku kuitenkin ilmaantuu eteesi synkkänä varjona, puhaltaa pois unelmasi niin ettet enää saata koskettaa sitä. Näet sen yhä, kuulet heikot ilon nuotit, mutta kauempana. Päätät yrittää yhä uudelleen, sillä sinä olet tarpeeksi vahva, kaunis eikä kukaan tämän maan kamaralla voi sinua painaa alas. Aivan niin kuin minäkin, yhdessä me olemme yhä parempia.

Eräänä iltana, taisi olla juuri kolmannen päivän iltana äitini astui silmät huolesta leiskuen huoneeseeni.Käänsin katseeni televisiosta hänen sorjaa vartaloaan kohti. " Tiedätkös, olen vähän huolissani sinusta. " Hän aloitti, mutten vastannut kuin hymähdyksellä. Tästä ei tulisi hyvää seuraamaan. Aikansa hän lateli varoituksia siitä, etten syö päiväruokaa ja kuinka olen nykyään aina sairas. En ollut koskaan ajatellut, että hän oli ollut paikalla, kun nostan pullaa kaapista ja laitan sen katuen takaisin. Eihän hän, minun ikioma äitini, mitään ole voinut huomata. Joskus omat tavoitteet soikaisevat niin, ettei kykene ajattelemaan muita. Rakastan äitiäni, hän minua - ehkä se ei aina siltä tunnu. En ole koskaan aiemmin ajatellut sairastavani anemiaa, mutta niin kait se sitten on. Hän oli oikeassa, kuten tapansa mukaan aina. Hänen mielikseen yritän syödä vähän lämmintä ruokaa, mutta omaksi mielikseni ajattelin aloittaa lyhyitä dieettejä, joita hän ei huomaisi. En syytä häntä mistään. Olen itse vaikea lapsi, ensi kertaa kolmi vuotiaana jouduin sairaalan pakkosyötettäväksi, toisen kerran viidennellä luokalla en syönyt kunnolla ja nyt taas. Nyt iski katumus, mutta onhan tässä elämässä muutakin kuin ruoka ja siitä me äitini kanssa yhdessä iloitsemme.

Nyt kippis uudelle 2468-dieetille, joka on toivottavasti helppo toteuttaa, sillä vanhemmillani on pitkiä työpäiviä. Ainoa kiusaus luultavasti tulee olemaan yksinäisyys ja tekemisen puute, sillä olen taidokkaasti tipahtanut ratsuni selästä murtaen luuni. Hyvästi kunnon liikunta.

Toivottavasti jaksoitte lukea! Jakselkaa! ♥

The 3rd day.

Kahden viikon koettelemukseni on alkanut oudosti. On ihmeellistä, että on vain tietyt ruokamäärät, sillä olen tottunut syömään sen vakioni eli 500 kaloria per päivässä. Hyvähän tämä näin on, ei siinä mitään. Kolmas päivä menossa, ihan hyvinhän tämä tähän asti on sujunut. Ainoat asiat mitkä mieltäni tällä hetkellä painavat lukeutuvat jälleen ruokaan. Kysymys kuuluu, että mitä ihmettä teen lauantai-illan tuoksinnassa, sillä totta kai minä haluan tuntea sen vapauttavan tunteen, kun alkoholi nousee päähän ja maailman ongelmat heitetään roskakorin syvimpään onkaloon, eikä jäljelle jää kuin minä ja minun nouseva humalani. Toinen kysymys, mikä on hieman kinkkisempi, koskeekin perjantaita, sillä olen aikoinani luvannut hieman kaukaisemmalle ystävälleni tarjota jäätelöt enkä haluaisi luistaa. Me sentään näemme niin harvoin.

Onko tämä itsensä ympäri puhumista? Sitä en minäkään tiedä.

Nähdään jälleen huomenna, sillä yritän postittaa teille ainakin joka toinen päivä tietoja dieettini etenemisestä (mikäli se onnistuu etenemään). Pidetään kuitenkin pää korkealla ja mieliala plussan puolella niin onnistumme. On aivan luonnollista toivoa nopeaa laihtumista ja on aivan luonnollista toivoa sen olevan mahdollistakin.

Nyt Ginny kuittaa, heittää repun selkäänsä ja kiitää opinahjoonsa!