Just updating

Päivitteleminen on osaltani jäänyt hieman sikseen, muttei asialle voi mitään, kun aikani on niin tiukalla. Yhä suosittelemani näkkäri sekä hapankorppulinja on päällä. Muuten olen koettanut täydentää ruokavaliotani kevyillä valinnoilla ja kasviksilla. Ainakin yrittänyt. Paino tipahtanut täältä huisin korkealta hiukkasen, mutta lisää tuloksia pitää saada, sillä haluan päästä samaan painoon (ja alemmas) kuin olin kesälomalla. Pahoittelen, mutten ehdi vastata teidän iki-ihaniin postauksiinne, sillä kouluunkin pitäisi ilmeisesti kohta rientää.

Ps. Voisinko saada joululahjaksi moisen vartalon kuin kuvassani?

Things getting better

Iloinen yllätys pomppasi silmilleni kirjautuessani pitkästä aikaa tähän syömishäiriöisten ihmeelliseen virtuaalimaailmaan. Yhdeksän kommentia? Minulle? Hetken silmiäni räpyteltyä tajusin 'ystävä' sanan merkityksen yhä syvemmin. Kiitos teille auttamasta minua ymmärtään sen yhden lyhykäisen sanan tarkoituksen yhä paremmin. Kiitos uusille kommentoijille, tekin olette kultaa, kun olette vaivautuneet sanelemaan vuokseni muutaman sanasen. Kiitos kaikille ♥

Jotta pysyisin aiheessa, enkä hyppisi tapani omaisesti liikaa aiheiden välillä, niin kerronpa pari juttuja näihin päiviin liittyen. Kontrolli alkaa olla taas ystäväni, mikä on erinomaistakin parempi asia. Itse asiassa, tämä päivä on sujunut näkkäridieetin siivellä eikä uskoisi, että olen syönyt jokaisen päivän aterian, mutta kalorimäärä on vain 250. Suosittelen tätä ruotsalaista keksintöä suurella sydämellä kaikille, jotka ovat ajatusmaailmaltaan kanssani samoilla aaltopituuksilla. Huominen on siunattu myös näkkileivälle, ja saas vielä nähdä, että mitä loppuviikon varalle keksin. Tunnen jälleen olevani innostunut tästä osasta elämääni. Joskus ylämäet antavat vauhtia alamäkiin.

I just keep on falling back to the same old

En oikein tiedä mistä alottaisin. Voisin kertoilla loputtomat hetket kuinka ahdistavaa on tiedostaa oma ylipainonsa. Voisin mainita kuin ohimennen, etten kyennyt oksentamaan monien yritysten jälkeen, vaikka tosiasiassa tämä harmittaa enemmän kuin antaisin ymmärtää. Todellisuudessa olen yhä se iloinen ja puhelias neitokainen, mutta tämä toinen todellisuus riivaa minua sen ohella. En saa pidettyä kontrolliani yllä, olen unohtanut miten välttää ruoan pirullista tuoksua, en muista kuinka ohittaa ruokailut, mutta mikä kaikkein kamalinta, olen unohtanut ystäväni täällä. He ainoat, jotka todella ymmärtävät ja tietävät miltä nyt tuntuu, sillä ilman heitä olen yksin tässä kaikessa. En vain itseni vuoksi ole velvollinen jatkamaan nyt yhteydenpitoa, vaan hekin tarvitsevat ystäviä. Ja enemmänkin heidän vuokseen mieleni kärsii häpeästä jättää keskustelut. Antakaa anteeksi, ei typerys luonnolleen mitään voi.

Tsemppiä teille, samaa toivon itsellenikin.