Mua piinataan täällä. Tuntuu ettei mulla ole muuta elämää. Paisun, henkisesti kutistun. Unohdan kaikki, muistikuvat pyyhkiytyy pois enkä enää nää niitä. Samalla mä olen rakastunut. Mulla on toinenkin rakkaus kuin Ana. Ja se juttu on muutakin kuin tuskainen on-off juttu, jossa heikompi osapuoli roikkuu mukana itkien ja anoen armahdusta. Tässä jutussa mä olen keiju. Olen niin kevyt etten edes kosketa maata. Hypin paikasta toiseen. Ajatukseni ovat vapaita. Rakastan elämää.
Anan kanssa vietän elämäni häpeällisimpiä hetkiä. Itken, raavin ja painan pään kumaraan. Olen hyödytön, en pysty tottelemaan hänen toiveitaan. Häpeä. Toisessa seurassa olen kaunis, kimmeltävien silmien katseessa olen muutakin kuin kilot. Omissa silmissäni näen ne varsin hyvin.
ps. kone ei ole tehnyt tässä pitkään aikaan minkään sortin yhteistyötä, mutta nyt pääsin vuodattamaan turhuuksia. en jaksa kommentoida.
Olis ihan jees tietää että kuinka pitkä oot. Vähän eri asia tuollainen 50 kilon paino 160-senttisellä kuin 180-senttisellä...
ReplyDeletehei tsemiä kulta :) kaikki kyl krojaantuu. nauti siitä että olet rakastunut, se on ihana tunne. Parempi kuin tämä pelleily :(
ReplyDelete